Puoli vuotta sitten meidän nuoremmalle pojalle iski kriisi. Hän ymmärsi, että hän on ainoa meidän perheestä joka oikeasti nukkuu päiväunia. Etenkin häntä harmitti se, että isoveli sai lopettaa päiväunien nukkumisen jo pari vuotta sitten. Päiväunista tuli meidän kuopukselle mörkö. Pitkään hän taisteli päiväunta vastaan yksi raivari kerrallaan. Joka kerta uni voitti. Taistelut olivat raskaita koko perheelle, mutta välttämättömiä. Meidän kummatkin pojat ovat tarvinneet päiväunia vielä melko vanhana. He ovat aina olleet sellaisia myös vauvoina - päiväunien suurkuluttajia kummatkin. Pidemmistä yöunista ei ole kannattanut haaveilla, se ei vaan heidän kanssa onnistu. Pari viikkoa sitten annoimme lopulta periksi ja lopetimme päiväunet kokonaan. 7 vuotta tässä talossa ollaan nukuttu päiväunia, mutta ei enää. Enkä ole asiasta yhtään innoissani. Päiväunien loputtua pojat tappelevat ja kinastelevat paljon enemmän. Päätös luopua päiväunista jopa hieman kaduttaa, mutta paluuta ei ole.
Ennen tätä päätöstä tilanne oli mennyt tosi pahaksi ja mörkö nimeltä päiväunet olivat meidän 5-vuotiaan kuopuksen mielessä heti aamusta asti. Ensimmäinen kysymys aamulla oli: "pitääkö minun tänään nukkua päiväunia?" sen jälkeen aamupalapöydässä taisteltiin siitä, että hän ei halunnut mennä päivähoitoon kun siellä pitää makoilla niin pitkään sängyssä päiväunien aikana. Kaikkea ohjasi päiväunet. "Jos minun pitää nukkua päiväunia, en aio siivota huonettani". Ennen varsinaisia päiväunia seurasi puolen tunnin itkupotkuraivarit. Tätä jatkui joka päivä puoli vuotta. Silti hän nukkui yli tunnin aina kun saimme hänet vihdoin sänkyyn. Eikä järkipuhe auttanut hänen asenteeseen. Yritimme selittää miksi pienet pojat tarvitsevat päiväunia kasvaakseen vahvoiksi miehiksi, mutta ei. Yritimme jopa palkita päiväunista mutta kaikki lahjukset tyrmättiin kunhan hän vaan säästyisi päiväunilta.
Meillä ei siis enää nukuta päiväunia, vaikka väsyttäisi. Tiedän, että monet muut 5-vuotiaat pärjäävät hyvin ilman unia, mutta meidän kuopus tarvitsisi tauon päiväänsä. Monessa asiassa en vanhempana ole luovuttanut, mutta tämä oli taistelu jossa en nähnyt valoa tunnelin päässä. Puoli vuotta taistelua on nyt johtanut tähän pisteeseen. Olemme aikaistaneet iltoja muutamalla kymmenellä minuutilla ja rauhoitumme hieman aikaisemmin kuin normaalisti, jos se auttaisi parempien yöunien saamista. Todellisuudessa aikaisemmat illat ovat vain pieni lohtu. Sen sijaan meillä on nyt pieni ja väsynyt 5-vuotias joka ei enää suostu nukkumaan päiväunia. Toivon, että tilanne kääntyisi lomamme aikana parempaan kun voimme koko perhe säännöllisesti nukkua päiväunia muutaman kerran viikossa.
Onko teillä taisteltu päiväunista? Mikä vinkiksi tällaisen taistelun kanssa kamppaileville?
-Såfin
Meillä taistellaan 1,5-vuotiaan kanssa, joka isoveljiensä tavoin yrittää jättää jo tässä vaiheessa päiväunet pois. Toivoisin niin pienen osaavan vielä pitkään nauttia päivän lepohetkestä!
VastaaPoistaJos päivästä menee selvästi tunteja enemmän aikaa taisteluun päiväunista kuin itse nukuttu aika, on sopuisampaa hyväksyä tilanne. Silti yhä meillä isommatkin viettää lepohetkeä, en vain markkinoi sitä sillä nimellä :D Usein luetaan satua, joskus käsken pitää silmät kiinni ja kuvitella jotain tiettyä asiaa jne löhöpuuhaa. Hyvällä tuurilla uni saattaa iskeä, mutta vähintään lapsi saa hetken vauhdikkuuden keskelle lepoa.
Oih! Niin pieni taitaa todella vielä tarvita päiväunia kovasti! Mutta ymmärrän, että haluaa olla samanlainen kuin isoveljensä. <3
PoistaRauhoittumishetkiä mekin yritetään nyt viljellä iltapäivisin ja päiväkodissa he tekevät juuri noin. Lukevat satua tai köllöttelevät laulaen rauhallisia lauluja.
Tsemppiä sinne päiväunien kanssa. Toivottavasti löydätte jonkun ratkaisun <3