Äänikirjat - uhka vai mahdollisuus?

Haaveilin vuosi sitten siitä, että taas löytäisin aikaa lukemiselle. Kirjat ja minä erosimme samaan aikaan kun lapset syntyivät enkä sen jälkeen ole löytänyt luontevaa hetkeä lukemiselle. Jos joskus harvoin sain aikaiseksi tarttua kirjaan, nukahdin melkein välittömästi. Uskon, että monet äidit ja isät voivat samaistua. Nyt tilanne on muuttunut. Lapseni ovat kasvaneet ja minulla on enemmän aikaa itselleni. Otin vuosi sitten itselleni kunnianhimoisen tavoitteen - halusin lukea vähintään yhden kirjan kuukaudessa. Sittemmin olen onnistunut (ainakin suurinpiirtein) pitämään tämän tahdin. Joka kuukausi olen avannut uuden kirjan kannet ja uppoutunut tarinan vietäväksi. Olen vakuuttunut siitä, että tämä tekee minulle hyvää. Se on rauhallinen hetki. Oikeastaan jopa syketasoja mittaava Oura-sormukseni on sitä mieltä, että olen huilannut tai nukkunut sen ajan jonka luen kirjaa. Koska jokainen minuutti on kortilla ja vietän paljon aikaa eri osoitteissa: mökillä, lenkkipolulla, veneellä, autossa ja välillä lentokoneessa olen jonkun aikaa pohtinut äänikirjojen kuuntelemista. Kirjaa, en jaksa kantaa mukanani kaikkialle. Kun kesälomani alkoi, latasin itselleni Storytel-applikaation. Ajatuksena oli, että kokeilisin sitä 4 viikkoa ja päättäisin sitten ovatko äänikirjat minun juttuni..

Halusin, että ensimmäinen äänikirjaprojektini olisi erikoinen. Valitsin kirjaksi Michelle Obaman "Becoming" luettuna englanniksi. Tämä oli siis Michelle Obaman itse ääneen lukema versio ja kirja tuntui erityiseltä - pidin siitä kovasti. Päätin jaktaa kokeilua. Jossain vaiheessa lapset myös innostuivat tietämään mitä oikein teen kun olen nappikuulokkeet korvilla "kokoajan". Kerroin, että kuuntelen äänikirjaa ja että hekin saisivat koittaa jos äänikirjat kiinnostavat. Muutaman kerran viikossa pojat kuuntelevat nykyään yhdessä jonkun sadun tai pikkutarinan puhelimestani. Se on kivaa vaihtelua tavallisille kirjoille.

Pidän tosi paljon siitä, että voin kuunnella äänikirjoja lenkkeillessä tai pyöräillessä. Erityisesti o kivaa, että äänikirjat ovat todellakin ekologisia - voin lukea kirjan vaikka sitä ei ole painettu paperille. Ajan jonkun verran autoa työpäivän aikana ja äänikirjan kuunteleminen on kiva tapa saada aika kulumaan ratin takana. On äänikirjoissa myös puolia jonka vuoksi en suostu luopumaan tavallisista kirjoista. Monta kertaa olen vahingossa sipaissut "play"-nappia vaikka en ollut kuuntelemassa kirjaa ja ääniraita on kulunut loppuun. Silloin olen kadottanut kohdan jossa olin ja joudun kuuntelemalla selaamaan kirjaa läpi. Ärsyttävää. Olen myös useamman kerran nukahtanut äänikirjaa kuunnellessa ja säpsähtänyt hereille, enkä tiedä minkä kohdan vielä olin hereillä kuulemassa. Toisaalta äänikirjoja on superkiva kuunnella vaikka kun ottaa aurinkoa, kun taas perinteisen kirjan lukeminen ei onnistu. Kummassakin on siis puolensa.

Sanon siis äänikirjoille kyllä - mutta en silti luovu tavallisista kirjoista. Pidän sivun kääntämisestä ja tykkään siitä, että lukemisen voi kätevästi keskeyttää ja hahmottaa kokoajan missä kohtaa kirjaa menee. Ruudulta en vielä ole oppinut lukemaan, enkä luultavasti koskaan tule oppimaan. 

Onko sinulla kokemusta vastaavista applikaatioista? Tykkäätkö sinä/lapset äänikirjojen kuuntelemisesta?

-Såfin