Meillä on asiat aika hyvin

Yhtenä iltapäivänä esikoisemme oli tullut kotiin iltapäiväkerhosta johon hän aina osallistuu koulun jälkeen. Hän istui tapansa mukaan ruokapöydässä tekemässä matikanläksyjä ja pyörittelee mietteliäänä kynää suussaan. Huomaan, että hänellä on jotakin mielessä. Kysyn mitä hän miettii ja voinko kenties auttaa läksyissä? Sain vastaukseksi, että en minä sitä ajatellut. "Ajattelin vaan sitä, että meillä on oikeastaan kaikki asiat aika hyvin. Meillä on oma nurmikko, ruokaa, perhe, kaverit ja talo jossa minulla ja veljellä on omat huoneet. Mieti äiti - eikö se ole aika hyvin?" Minun sydän suli. Kyllä, meillä on asiat tosi hyvin, sitä vain harvoin muistaa pysähtyä ajattelemaan. Hän jatkoi pohdintaa siitä miten kaikilla ei ehkä ole asiat ihan yhtä hyvin kuin meillä. Minä yhdyin keskusteluun ja kerroin miten hienosti hän pohtii aihetta. Kerroin miten olen samaa mieltä siitä, että meillä kaikki on hyvin ja että meidän pitää muistaa olla kiitollisia kaikesta mitä meille on annettu..

Jälkeenpäin tämä meidän 7-vuotiaan kanssa käyty keskustelu on mielessä edelleen. Miten itse en ollut taas muistanut pysähtyä ajattelemaan sitä miten onnellisia oikeasti olemme. Olen iloinen, että hän osaa ajatella sitä kaikkea mitä meillä jo on ja olla onnellinen siitä. Jos totta puhutaan niin kohtaan pääosin pyyntöjä lapsilta kuten "haluan tuota, haluan tuon, voinko saada äiti?". Se, että kävimme tällaisen keskustelun antaa toivoa ja kertoo ihanasta luonteenpiirteestä ja suhteellisuuden tajusta. On hienoa osata iloita jo saavutetuista asioista tahtomatta kokoajan lisää. Se on näkökulma joka usein unohtuu myös itseltäni. Arjessa juna puksuttaa eteenpäin ja välillä sitä vain suorittaa omaan päähän rakennettua todo-listaa jotta jonain päivänä saavuttaisi kaikki tavoitteet. Se ei ole elämän tarkoitus, tiedän sen. Siihen on vain helppo uppoutua.

Lapset monesti myös olettavat asioita. Se, että ruoka nostetaa heidän eteen joka ilta on olettamus jota he eivät edes osaa kyseenalaistaa. Tai se, että on oma koti, harrastuksia ja perheenkeskeistä aikaa on itsestäänselvyys. Siksi olen sekä yllättynyt ja hämmentynyt tästä keskustelusta. Aito oivallus ja onnellisuus omasta kodista ja lähipiiristä on hienointa mitä pitkään aikaan olen kuullut.

Halusin kirjoittaa tämän keskustelun tänne blogiin muistutukseksi itselleni. Note to self: muista pysähtyä ja tunnustaa miten hyvin asiat oikeasti ovat. 

-Såfin