Nyt se tapahtui. Meidän esikoinen täytti jo 8 vuotta! Kuulostaa kovin klassiselta lausahdukselta, mutta minusta aika kuluu aivan liian nopeasti. 7 vuotta sitten istuin ruokapöydässä syöttämässä hänelle soseruokia. Vielä 5 vuotta sitten autoin häntä pukemaan kenkiä ja nyt annan enää vain vinkkejä ja opetan häntä ylläpitämään kaverisuhteita. Silti hän on pieni vielä. Vaikka en enää saa pitää kädestä kiinni kadulla tai saa nostaa häntä syliin milloin vaan, hän on silti pieni ja herkkä poika joka todellakin tarvitsee vanhempiaan. Hänen suurin intohimo tällä hetkellä (kännykällä pelaamisen lisäksi) on jääkiekko. Jäähallilla hän käy keskimäärin kolme kertaa viikossa. Hän pelaa pienessä joukkueessa jossa joukkuetoverit ovat jo hyviä kavereita keskenään. Koulussa hän on vastuuntuntoinen, reipas ja lahjakas. Hänelle on tärkeä toimia oikein. Silti pitää olla cool. Onneksi hänen kaverit ovat monet todella innokkaita opiskelemaan etenkin matikkaa. He tekevät koulun jälkeen läksyt yhdessä siksi että se on heistä kaikista kivaa.
Jos häneltä kysyy, hän kertoo että hänen paras kaverinsa on pikkuveli. Minun sydän sulaa, mutta näen myös että se on totta. He viihtyvät todella hyvin yhdessä ja kaipaavat ja ikävöivät toisiaan jos jostain syystä ovat erossa toisistaan. He ovat kuin paita ja peppu. Tällä hetkellä parhaat leikit ovat vauhdikkaat ulkoleikit trampoliinilla tai pallon potkiminen ja sisällä he rakentavat mahtavia lego-rakennelmia. Kummatkin istuvat myös usein piirtämässä yhdessä. Meidän esikoisen lempiruoka on jo vuosia ollut tortillat. Täytteeksi on kuitenkin menneen vuoden aikana löytänyt uusia juttuja jotka eivät aiemmin kelvanneet. Nämä ovat mm. punasipuli ja avocado. Myös kaikki tulinen ruoka kiinnostaa kovasti.
Isoveli ja pikkuveli nukkuvat vielä samassa huoneessa, mutta viimeisten kuukausien aikana olemme kuulleet toiveita siitä, että saisi jo siirtyä kokonaan omaan huoneeseen nukkumaan. Nyt meidän 8-vuotias tyyppi taitaa olla siihen valmis. Enää hän ei vaeltele tai heräile öisin herättämään meitä. Pikkuveli ei ole muutoksesta innoissaan, mutta toisaalta pitäähän toisen saada kasvaa itsenäiseksi pieneksi olioksi. Vaikka meidän 8-vuotias jo on itsenäinen ja haluaa kovasti kasvaa isoksi jo niin hän on sisimmiltään todella herkkä, huomaavainen ja äärimmäisen empaattinen. Herkkyydellä on puolensa ja puolensa. Hän on perinyt minun taidot olla se stressaava ja etukäteen suunnitteleva henkilö. Toisaalta hän osaa myös ottaa kaikki skenaariot huomioon ja karttaa tuntematonta (ja kenties näin myös vaaratilanteita). Hän on maailman lojaalein ja empaattisin kaveri ja tulee pärjäämään elämässään näiden taitojen kantamana loistavasti.
Onneksi olkoon meidän pieni iso mies, olet rakas <3
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti