Hyvinkään Ratsastuskoulu ja minä hevosen selässä

Minä ja hevoset. Siinäpä sanayhdistelmä josta en itse voisi kirjoittaa kovin pitkää tarinaa sillä kohtaamiseni hevosten kanssa on laskettavissa yhden käden sormilla. Jotenkin hassusti minulle tarjoutui kuitenkin Perheblogien kehittämispäivän yhteydessä mahdollisuus osallistua ratsastustuntiin Hyvinkään Ratsastuskoulu:lla yhdessä Ihan vaan tavismutsi-blogin Ilonan kanssa. Ratsastuskoulu sijaitsee vain pienen matkan päässä Hotel Sveitsi-aktiivikeskuksesta, jossa yövyimme perhebloggajien kanssa. Vaikka hieman pelkään hevosia, halusin haastaa itseäni ja astua oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Siitä tulee jälkeenpäin niin mahtava fiilis. Pienessä paniikissa ratsastustuntia edeltävänä iltana lähetin viestiä ystävälleni joka tietää paljon hevosista. "Apua. Minkälaisissa kengissä voi ratsastaa ja onko muita vinkkejä jolla selviän hengissä tästä kokemuksesta?". Sain henkistä tukea ja rohkaisua ystävältäni ja myöhemmin myös ratsastuskoulun asiantuntevalta henkilökunnalta.

Minä, Ihan vaan tavismutsi-blogin Ilona ja ihana Perheblogien tiiminvetäjä Sari saimme siis viime lauantaina esittelyn Hyvinkään Ratsastuskoulun tiloihin. Kierroksemme päättyi maneesiin jossa saimme lainaksi kypärät ratsastamista varten. Pian meidän eteen talutettiin kaksi suurehkoa hevosta ja saimme jakkaran avulla temppuilla itsemme hevosen selkään. Iiik. Henkilökunta oli todella asiantuntevaa ja saimme jatkuvasti kuulla ohjeita miten hevosen selässä kuului olla. Sain useampaan otteeseen muistutuksen siitä, että myös hevosen selässä pitäisi muistaa hengittää. Hahaa. Siinäpä olisi ollut näky kun olisin pyörtynyt kesken harjoitusten. Me treenasimme hevosen ohjaamista ja löntystelimme siinä hiljalleen maneesin ympäri. Ajattelin ensin, että tämähän on leppoisaa. Sitten vuorossa oli vauhdin nostaminen ravaamistahtiin. Olin hetken aikaa varma siitä, että tippuisin selästä. En sentään onneksi. Kummatkin pysyimme kyydissä tunnin loppuun asti ja saimme lopuksi taluttaa hevoset takaisin talliin. Siinä vaiheessa kun hevonen oli kiinnitetty omalle paikalleen tallissa tunsin valtavan onnistumisen tunteen ja viimein hartiani pystyi rentoutumaan jännitykseltä. Todella tein sen. Osallistuin ensimmäiseen ratsastustuntiin koskaan.

Hyvinkään Ratsastuskoulu on paikka jossa ihan jokainen voi harjoitella ja tutustua ratsastamisen saloihin maaneesissa ja kesäisin tietenkin myös ulkona. Siellä järjestetään poniratsastusta ihan pienille lapsille (n. 3-vuotiaasta ylöspäin) mutta vasta-aloittelijakursseja on myös ihan aikuisille. Kun kyselimme miten tosissaan ratsastaminen pitää ottaa harrastuksena saimme nopean vastauksen, että ratsastamista voi ehdottomasti harrastaa omaksi ilokseen vaikka vain kerran viikossa tai harvemmin. Paineita kisailuun tai kovaan treenaamiseen ei todellakaan ole. Jokainen oman tahtotilansa mukaan. Tällaisia leppoisia harrastuksia on vaikea löytää nykyään etenkin lapsille. Harrastaminen muuttuu aivan liian nopeasti totiseksi touhuksi, vaikka se ei olisikaan tahtotila. Itse tykästyin tähän touhuun ja etenkin olen ylpeä siitä, että uskalsin kokeilla ratsastamista. Ja suurin voitto tässä on se, että nyt uskallan myös viedä lapseni testaamaan ratsastamista.

Oletko sinä tai lapsesi koittanut ratsastamista?

-Såfin