EKG ja muuta pelottavaa

Te jotka seuraatte meidän touhuja Insta Stories:issa (@malin.safin) saatoitte ehkä huomata, että tämä mennyt viikko ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista meidän perheessä. Minä olen jo useamman viikon ajan kokenut hieman epämiellyttäviä sydänoireita korkeamman sykkeen ja välillä myös rytmihäiriöiden muodossa. Olen ollut niin kauhuissani tilanteesta, etten oikeastaan ole halunnut puhua koko asiasta edes läheisilleni. Vähän ikään kuin kielsin oireiden olemassaolon. Minun  leposyke on tässä viimeisten viikkojen aikana ollut melkein 90. Aiemmin sama luku oli hieman päälle 60. Jotain on siis selkeästi muuttunut. Myös vain sellainen juttu, että käyn suihkussa voi nostaa sykkeeni yli 120:een. Korkeampi syke ei ole ollut mitenkään jatkuva vain aika ajoittain se on palautunut tavalliselle tasolleen 60 hujakoille. Sitten pari viikkoa sitten mukaan tuli myös rytmihäiriöt ja sydäntykytykset. Tilanteen pahentuessa aloin puhumaan asiasta myös muille ja päädyin lopulta viime tiistaina lääkärin puheille. Syy miksi en aiemmin hakeutunut tutkittavaksi oli yksinkertaisesti se, että minua rehellisesti sanottuna pelotti. En halunnut kuulla, että jokin on vialla..

Lääkärissä sain selitettyä tilanteen ja hyvin nopean keskustelun jälkeen lääkäri oli varma siitä, että oireeni ovat stressiperäisiä. Olin vastannut kysymyksiin ja kertonut mitä meidän elämässä tapahtuu tällä hetkellä On päivätyöt, lapset, rakennusprojekti, blogihommat, vanhempainyhdistykset, harrastusyritys ja lähestyvä muutto. Naurahdin diagnoosille, sillä en koe olevani missään äärimmäisessä stressitilanteessa.  Lääkärin ilme muuttui vakavaksi jonka jälkeen hän sanoi, että minun on otettava tämä vakavasti ja että kaikki mitä juuri kuvailin on liikaa ja sydämeni oireilee. Tahdin pitää rauhoittua. Kuunneltuaan sydänääniä hän passitti minut sydänkäyrille. Lyhyt EKG käyrä ei antanut riittävästi tietoa joten ensi viikolla joudun 24 tunnin kestävään mittaukseen jonka perusteella diagnoosi tai päätös jatkotutkimuksista tehdään. Jännitän mittausta todella paljon mutta on selvä, että se pitää tehdä.

En oikeastaan tiedä mitä pitäisi ajatella tai edes miten järjestäisin oman elämäni niin, että (tiedostamaton) stressitaso laskisi. En koskaan ole ollut hyvä rahoittumaan. Treenit muuttuivat nyt ainakin kertaheitosta erilaisiksi kevyiksi ja venyttäviksi joogatunneiksi ja kävelyiksi kunnes diagnoosi selviää. Arki-illat haluan kaiken tämän keskellä viettää kotona lasten kanssa, joten stressi ekstraohjelmasta jää pois. Töissä haluan kuitenkin käydä ja lisäksi on varma, että joudumme muuttamaan viimeistään 30.4 pois nykyisestä asunnostamme joten rakennusprojektia ei voi jättää kesken. Onneksi lähdemme pian melkein parin viikon mittaiselle lomalla Ruotsin Åreen ja todellakin toivon, että osaisin rauhoittua siellä..

-Såfin