Pari sanaa iltarutiineista

Kuulin reilu viikko sitten keskustelua radiossa siitä mitä eri ihmisten iltarutiineihin sisältyy. Keskustelu ei luonnollisesti pyörinyt lapsiperheiden ympäri, vaan pohdittiin sitä mitä kukin aikuinen tekee aina ennen nukkumaanmenoa. Jotenkin minua hymyillytti koko keskustelu ja olin yllättynyt siitä miten tarkalleen ihmiset kuulostivat noudattavan omia rutiineja. Meidänkin perheessä on paljon iltarutiineihin liittyviä asioita, mutta omaa hampaidenharjausta lukuunottamatta ne kaikki liittyvät lapsiin. Meidän nukkumaanmeno ja "varsinainen ilta" on nimittäin yleensä aikamoinen show. Se on sellainen, että siitä suoriuduttani heittäydyn sohvalle ja huokaisen syvään. Väsyneissa lapsissa on nimittäin se juttu, että niiden ohjattavuus puheella ja sanallisilla kehotuksilla vähenee suorassa suhteessa ajan kulkuun nähden. Mitä lähempänä kello on nukkumaanmenoa sen vähemmän lapset tottelevat ja toteuttavat vanhempiensa pyyntöjä..

Tavoitetila meidän perheessä on se, että lapset olisivat rauhoittuneena sängyissä ja valmiina nukkumaan kello 21.00. Heräämme aamulla 7-7:30 aikoihin, eli jos tämä aikataulu toteutuisi, lapset saisivat riittävästi unta. Tuo ei kuitenkaan ole mikään ihan helppo juttu, sillä ennen tuota on hurjan paljon asioita mitä pitäisi tapahtua. Istahdamme iltapalapöytään hieman yli kahdeksan. Yleensä lapset kikattelevat ja ovat täysin ylikierroksilla ja meidän nuorimmaisella on yleensä vakeuksia syödä tämän kikatushysterian keskellä. Kun iltapalataistelu on ohi alkaa vessataistelu. (Huom! kun puhutaan iltarutiineista on ihan ok lisätä tuollainen -taistelu pääte jokaiseen sanaan. Heh.) Kumpikaan lapsista ei iltaisin ymmärrä miksi pitää käydä vessassa juuri sillä hetkellä. Lapset eivät enää ole puheella ohjattavia ja yleensä minä tai isi-ihminen päädymme nostamaan ainakin nuoremman vessaan jos saamme hänet kiinni. Heh. Samalla kun olemme onnistuneesti saaneet pojat vessaan harjaamme siellä hampaat levitämme tarvittaessa rasvaa lasten iholle. 

Pyjamat, huoh. Dont get me started. Pukeminen on tässä vaiheessa vuorokautta hieman liian vaativaa. Meidän vanhempi poika onnistuu sentään nykyään väsymyksestä huolimatta pukemaan itse, mutta meidän juuri 4-vee täyttänyttä poikaa joudumme vielä kannustamaan. Muuten pyjamahousut ovatkin yhtäkkiä hassusti pupunkorvat, tai kummatkin jalat ovat samassa puntissa ja sitten hypitään ympäri kämppää huvittuneena. Minua ei yleensä naurata. Ennemminkin itkettää. Heh. Onneksi tämän jälkeen köllähdämme vierekkäin sänkyyn ja minä luen iltasadun pojille. Juttelen vielä muutaman sanan kummankin kanssa siitä mikä on jäänyt mietityttämään päivän aikana. Sen jälkeen laulan kaksi iltalaulua, aina samat illasta toiseen. Rutiinit tuo turvallisuutta, niin ne sanovat.

Anteeksi tämä avautuminen, mutta olen kuullut kokeneemmilta tieteenharjoittajilta, että tämä vielä joskus helpottuu! Eli tsemppiä vaan meille ja myös teille muille jotka olette meidän kanssa samassa veneessä.

-Såfin

PS. pysy kuulolla nimittäin huomenna on luvassa kiva arvonta!