Haluan olla yhtä iso kuin isoveli

Hän on parempi kaikessa. Hän juoksee minua nopeammin, heittää palloa paremmin ja kaikista pahin on se, että hän on minua paljon nopeampi luistelemaan. Minua ärsyttää kun äiti sanoo, että olen pienempi ja en siksi voi tehdä asioita. Ihan hyvin voisin jo mennä kouluun vaikka olen vasta viisi vuotta. Osaan kyllä. Ihan hyvin voisin nukkua kerrossängyn yläsängyssä. Ihan helppoa. Viikolla rakensimme veikan kanssa legoja kun saimme samanlaiset legopaketit lahjaksi. Minä en saanut omaani valmiiksi yhtä nopeasti kuin hän. Itkin koska hävisin. Mieluiten voittaisin aina ja kun häviän niin minua suututtaa. En myöskään tykkää kun äiti tulee lohduttamaan minua tai kaikista pahin, puolustaa minua isoveljen edessä. Kun minua oikein harmittaa saatan tönäistä isoveikkaa. En löydä yhtä hienoja sanoja kuin hän. Hän voittaa aina. Ja arvatkaa mitä: isoveikalta on irronnut jo kahdeksan hammasta ja minulta ei yhtään..

Olen alkanut miettimään, että tämä ei ole reilua. Mitä minä saan? Isoveli saa lähteä koulun kanssa laskettelemaan, mutta minä en. Ei ole reilua. Äiti sanoo, että minä saan samat jutut sitten kun minä menen kouluun, mutta se ei kelpaa minulle. Silloinkin isoveikka saa varmasti jotain tosi paljon siistimpää. Ja kaikki minun takit ja kengätkin on isoveikan vanhat. Kun menimme ostamaan laskettelumonoja isoveljelle niin minäkin halusin uudet monot. Miksi ei? Miten niin saan veikan vanhat monot kun halusin uudet värikkäät ja hienot. Ei ole reilua. 

Kohta minusta tulee maailman vahvin pieni poika. Kun äiti kysyi minulta milloin omasta mielestä olen iso poika vastasin, että sitten kun olen seitsemän vuotta. Silloin olen yhtä iso kun isoveli nyt on. Se luku näytetään niin, että nostaa yhden käden kaikki sormet ylös ja sitten vielä kaksi sormea toisella kädellä. Silloin olen iso. Silloin teen nämä kaikki jutut vielä nopeammin. Silloin olen yhtä iso kuin isoveli ja luistelen nopeiten.

-Såfin