Kirjoitin joitain päiviä sitten blogipostauksen jossa pohdin vanhemmuuden vaiheita ja miten aika on vaikuttanut meidän perheen yhteiseen ajankäyttöön ja asenteisiin. Huomasin miettiessäni asiaa, että oma aika on noussut merkityksessään mitä vanhemmaksi lapset ovat kasvaneet. Onhan se luontevaa, on myös helpompi vapauttaa aikaa itselleen kun lapset ovat isompia. Tärkein oivallukseni oli se, että nykyään kun lapset eivät enää ole taaperoita en tunne ollenkaan huonoa omatuntoa siitä, että vietän aikaa myös oman kodin ulkopuolella ilman heitä. Tai tulisi tietenkin se raja jossain vaiheessa vastaan, mutta silloin tällöin muutamia kertoja/tunteja viikossa on täysin normaalia viettää aikaa muualla. Mutta millä keinoin ja millä tavalla omaa aikaa sitten voi ja kannattaa viettää..?
Juuri nyt tuntuu siltä, että oma ajankäyttöni on hyvin tasapainossa. Käytän suurimman osan omasta ajastani liikunnan parissa. Koen tämän olevan monella tavalla fiksua, ikään kuin sijoittaisi itseensä. Pidän tärkeänä, että vaikka nipistän tunnin sieltä täältä omiin liikuntaharrastuksiini en aina halua käyttää tätä omaa aikaa rääkkitreeneihin. Olen todennnut, että rauhallisempi liikuntamuoto palauttaa myös mielen paljon tehokkaammin. Vaikka keskimäärin kaksi kertaa viikossa teen rankemmat treenit, käyn myös kerran viikossa joogassa. Vaikka mieluiten käyn flowjoogassa jossa paljon kannatellaan omaa kehoa ja haastetaan tasapainoa, se on myös myös tahdiltaan hidas. Raskas mutta hidas. En tiedä mikä tässä yhdistelmässä minulla toimii, mutta joogatunnin jälkeen olen aina todella rentoutunut. Toinen "terapia-muoto" on minulle luonnossa oleminen. Näin keskitalvella ja kylmällä säällä käyn usein vain tehokävelyillä. Joskus hipsin ulos etäpäivinä lounastauolla ja joskus taas heti töiden jälkeen. Raitis ilma tekee hyvää konttorityön vastapainoksi.
Oma aika ei kuitenkaan ainoastaan saisi olla hyötykäytössä. Olisi hyvä rentoutua ja olla tekemättä mitään. Niinhän me sanomme lapsillekin. "On hyvä, että on tylsää". Tylsää en tiedä kerkeekö minulla koskaan tulla, sillä mielessä pyörii aina vähintään sata pientä asiaa joita heti alan työstämään kun siihen tulee mahdollisuus. Viime vuoden aikana olen kuitenkin ottanut tehtäväkseni lukea kirjoja. Luen ehkä yhden kirjan kuukaudessa, mutta sen avulla saan monta puolituntista rauhallista aikaa. Se voi olla hetki kun lapset leikkivät keskenään pihalla tai silloin kun pojat ovat isänsä kanssa puuhaamassa jotain hauskaa. Tämän lisäksi viettäisin tietenkin mielelläni vielä enemmän aikaa minun omien kavereiden kanssa, mutta myönnetään että tätä ei tule harrastettua kovin paljon tällä hetkellä. Näemme paljon tuttavia, mutta lapset ovat melkein poikkeuksetta mukana näillä treffeillä. Pelkän kahvilassa käynnin suunnittelu vaatii jo niin paljon vaivannäköä, että se on arjessa melkein mahdoton toteuttaa.
Haluan itse tietoisesti täydentää omaa vapaa-aikaani mieluisilla jutuilla sillä tiedän muuten pian olevani kriisin edessä kun lapset ovat teini-ikäisiä eivätkä enää vietä juurikaan aikaa kotona perheen kanssa. En silloin halua jäädä tyhjän päälle. Uskon, että minulle jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi palata myös jonkun vanhan harrastuksen pariin, jota harrastin nuorempana. Yksi voisi olla laulaminen jota olen harrastanut koko lapsuus ja nuoruusajan. Sen aika ei kuitenkaan ole ihan vielä.
Milloin ja miten sinä vietät "omaa aikaa"...?
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti