Vuodenvaihteessa meidän perhe matkasi Lontooseen viiden päivän mittaiselle perhereissulle. Matka oli ihana ja juuri sitä mitä me pitkän joululoman päätteeksi tarvitsimme. Tämä oli myös meidän joululahja pikkupojille. Yksi osa meidän lahjasta oli reissumme kohokohta: päiväretki Warner Bros. Studiosille jossa Harry Potter elokuvat olivat kuvattu. (The making of Harry Potter). Liput olivat hieman hankala järjestää, sillä paikka on todella suosittu. Käytännössä minä ostin sisäänpääsyliput tietylle päivälle ja kellonajalle jo syyskuussa viime vuonna. Liput saimme sähköpostitse ja sen jälkeen meidän piti vain pitää huoli siitä, että olisimme studion ulkopuolella juuri oikeaan aikaan. Tämä studio sijaitsi noin tunnin ajomatkan päässä Lontoon keskustasta ja päädyimme kulkemaan kumpaakin suuntaan überilla. Vierailupäivä oli onneksi sunnuntai eikä silloin ole kovin paljon autoliikennettä Lontoossa. Ajaessamme Lontoon kaupungin halki saimme samalla nähdä paljon paikkoja. Näimme keskustan, esikaupunkialueita ja myös teollisalueita. Lopulta taksimme pysähtyi valtavan rakennuksen eteen, olimme perillä Harry Potterin-elokuvien synnyinpaikalla..
Koko Harry Potter-kokemus oli (kuten saattaa arvata) hyvin kaupallistettu mutta aivan törkeän hieno. Pääsimme sisään rakennukseen jossa näimme suuren lohikäärmeen roikkuvan katosta. Meidät ohjattiin sisään suureen saliin ja saimme nähdä elokuvaklipin HP elokuvien kuvaamisesta. Yhtäkkiä elokuvakangas nousi ja olimme velhokoulun porteilla. Saimme kulkea huoneesta toiseen, nähdä jänniä yksityiskohtia ja ihmetellä miten paljon vaivaa näiden elokuvien eteen oli nähty. Kuljimme taikametsässä jossa jättimäiset hämähäkit tippuivat niskaamme ja saimme kulkea ensin ehjässä jättämäisessä marmorisessa pankkisalissa ja sen jälkeen samassa huoneessa joka oli täysin tuhoutunut ja taustalla räyhäsi lohikäärme.
Saimme astua sisään ison juna-aseman päätepysäkille jonka keskiössä oli SE punainen höyryjuna jonka piipuista savusi höyry ja joka elokuvissa vei Harry Potterit kavereineen velhokouluun. Päätimme myös (maksusta kylläkin) antaa lasten kuvata itsestään elokuvaklipit jossa lensivät luudalla. Täällä oli niin paljon näkemistä ja kokemista, etten varmasti edes muista mainita kaikkea. Päällimmäiseksi minulle ja meille jäi mieleen jotenkin melkein häkeltynyt fiilis siitä miten hieno kokemus tämä oli. Ainut haittapuoli oli se, että joka paikkaan sai jonottaa ja ihmisiä oli paljon. Myös paikan ainoassa kunnollisessa ruokalassa oli paljon väkeä ja tungosta.
Kiersimme paikkaa yhteensä melkein viisi tuntia. Jos olisimme jaksaneet, näkemistä olisi varmasti riittänyt pidemmäksikin aikaa. Pienet jalat kuitenkin väsyivät ja suuntasimme ostamaan pienet muistoesineet jättimäisestä HP liikkeestä. Pojat saivat pienen kinuamisen jälkeen ostaa taikasauvat itselleen. Meidän kuopus sanoi autossa, että häntä vähän jännittää ja että hän ei ehkä uskalla avata taikasauvalaatikkoaan, hänellähän tulee sitten oikeat taikavoimat. Niin liikkistä. Sadun ja todellisuuden raja hämärtyy.
Kiitos Warner Bros. Studios. Uskon, että tämä on kokemus jonka lapset muistavat vielä aikuisenakin!
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti