Kun kemiat kohtaavat

On jotenkin todella hellyyttävää nähdä miten lapset ystävystyvät keskenään. Joillain kemiat kohtaavat heti ensitapaamisesta lähtien. Välttämättä tämä ei tarkoita sitä, että lapsilla olisi edes samanlaiset kiinnostuksen kohteet mutta he vaan tulevat toimeen. Sitten on lapsia jotka salaa ihannoi vähän vanhempia lapsia ja tykkäävät seurata ja matkia heidän tekemisiä. Melkein kaikilla lapsilla on luontainen kyky tutustua uusiiin ihmisiin ilman sen suurempia haasteita. Olen salaa jopa hieman kateellinen tälle taidolle. Kaikki pienet tyypit ottavat toisensa vastaan pyyteettömästi ja vilpittömästi. Lapsi ei ensikohtaamisella oleta mitään tai epäile vastaantulijaa vaan hyväksyy hänet sellaisenaan kuin on. Aivan mieletön taito sinänsä. Nämä kohtaamiset eivät katso ikää tai ulkonäköä..

Lasten ottaessa yhteyttä toisiinsa se tapahtuu yleensä leikin kautta. Viime aikoina olen kuitenkin myös huomannut meidän vanhemmasta tyypistä hänen kehittäneen taidon lähestyä toista lasta myös kysymyksillä. Hän on rakentanut itselleen sellaisen turvallisen kysymyspatteriston jonka avulla hän pääsee avaamaan keskustelun tuntemattoman kanssa. Olen aika vaikuttunut tästä hänen itse kehittämästä keinosta. Melkein aikuismaista sanoisin. On jännää seurata vierestä miten oman lapsen sosialiset taidot kehittyvät ja vanhempana tällaiset onnistumisen hetket ovat merkityksellisiä. Ehkä sitä sittenkin on onnistunut joissain kasvatuksellisissa asioissa. Heh.

Aina kuitenkaan keskustelu ei ole lähtökohta ystävyyssuhteen kehittymiseen, etenkään silloin kun toinen ei vielä osaa puhua. Meidän kaveriperheellä on ihana 1-vuotias tytär joka on ihastunut meidän 6-vuotiaaseen esikoiseen. Myös meidän esikoinen ikävöi ja kyselee kokoajan hänen pienen 1-vuotiaan faninsa perään. Kun he kohtaavat he ovat toistensa maailmat. Toisen pieni käsi hakeutuu toisen käteen ja antaa tukea ensimmäisten askelten ottamiseen. Niin liikkistä. Ensimmäistä kertaa näen myös vahvaa hoivaviettiä meidän esikoisessa. Hän haluaa pitää huolta ja leikkiä tämän pienen neidin kanssa. Katsellessani heidän kanssakäymistä en voi kuin hymyillä ja tietenkin toivon, että säilyttävät tämän yhteyden myös myöhemmille vuosille..

-Såfin