Hyvästi vauvatukka! Yyyh!

Viimeaikoina olemme eläneet tunteellisia hetkiä meidän pikkuisen 3-vuotiaan poitsun kanssa. Emme vielä kertaakaan olleet leikanneet hänen vauvakiharoita, ei siis edes tasoittaaksemme niitä. Ensin minä en halunnut leikata hänen vaaleita korkkiruuvejaan ja kun minä olisin ollut valmis leikkaamaan ne, hän ei itse missään tapauksessa halunnut mennä parturiin. Niinpä annoimme tukan kasvaa ja kasvaa ja kasvaa. Hän oli ylpeä pitkistä hiuksistaan. Suurin ongelma oli, ettei pitkää tukkaa olisi saanut laittaa mitenkään. Hänen mielestä se olisi tyttömäistä. Niinpä hän on viimeiset vuodet kulkenut "man-bun" kampauksessa tukka nutturalla. Aamuisin ja iltaisin tukan kampaaminen ei tietenkään ole ollut helppoa ja olemme kohdanneet vähintään yhdet tukka-itkupotkuraivarit päivittäin. Niinpä olimme superiloisesti yllättyneitä kun meidän perheen isoveli eilen istui parturituolissa ja meidän 3-vuotias tarkkaili prosessia vierestä ja tokaisi vakavasti: "minäkin haluan samanlaisen tukan kuin veljellä on"..

Sillä hetkellä minä kävin läpi tunteiden vuoristorataa. Antaisinko hänen leikata ihanat kiharat nyt kun niitä on kasvatettu niin pitkään? Onneksi ymmärsin, että tämä oli se hetki jota salaa olin odottanut niiden kaikkien raivareiden ja harjaamisten lomassa. Hän istahti reippaasti tuoliin ja antoi parturin rauhassa tehdä tehtävänsä. Parturi leikkasi meille mukaan ponihännän muistoksi ja hän oli muutenkin todella mukava ja osasi jutella meidän poikien kanssa. Parturimme naureskeli ja selitti mitä hän seuraavaksi leikkaa, pelleili fööneillä ja hymyili iloisesti. Vaikka kaikki meni todella hyvin ja tukasta näytti tulevan superhieno niin voin ihan suoraan myöntää, että puolessavälissä hiustenleikkuuta minä piilouduin peilin taakse ja itkin muutaman kyyneleen. Yllättäen sain seurakseni meidän esikoisen jonka mielestä veljen hiusten leikkaaminen myös oli tunteellista. Siellä me sitten salaa itkimme yhdessä katseilta piilossa samalla kun meidän kuopus reippaasti istui parturituolissa ja hymyili omalle peilikuvalle ja uudelle tukalleen. 

Sinne ne sitten meni, hänen vauvakiharat. Yyyh. Meidän kodissa ei enää asu meidän vauva vaan oikea pikkupoika jolla on ihan todella hieno tukka!

Milloin teillä on leikattu lasten tukat ensimmäistä kertaa?

-Såfin