Meillä ollaan herkistelty paljon koulun aloituksen suhteen. Meidän esikoinen aloittaa ensimmäisen luokan reilun viikon päästä ja se on meille kaikille iso pala. Hänen koulu sijaitsee eskarin kanssa samassa pihapiirissa ja ihanaa on se, että koko eskariluokka muutamaa tyyppiä lukuunottamatta, siirtyy sellaisenaan ykkösluokaksi. Lapsia luokalla on 26. Aikuisia heitä kohden on vain yksi tai joskus kaksi esimerkiksi kielituntien aikana. Me ilmoitimme myös esikoisemme koulun jälkeiseen iltapäiväkerhoon koska rehellisesti sanottuna ykkösluokkalainen on minusta liian pieni vielä ollakseen kotona yksin. Minua naurattaa, että sanon näin, sillä 90-luvulla yksinolo 7-vuotiaana olisi ollut ihan normaalia. Heh. Nykyään Helsingissä on myös tarjolla aamukerho jossa lapsi saa seuraa omanikäisistään ennen koulun alkamista. Kun tämä toiminta pyörähtää käyntiin niin esikoisemme osallistuu myös siihen. Silti jännitämme koulunaloitusta keskimääräistä enemmän, sillä meidän esikoinen on (ihanan) herkkä sielu joka haluaa ymmärtää ja tietää kaiken tulevista tilanteista..
Me olemme jutelleet paljon koulun aloittamisesta. Olemme hankkineet uusia kyniä, penaalin ja vihkon koulua varten. Olemme ostaneet vähän uusia vaatteitakin motivoimaan koulustarttia. Silti jännitys on suuri. En osaa itse vastata kysymyksiin joita meidän esikoinen on esittänyt koulunaloitukseen liittyen. Saako ruokaa jättää? Onko koulussa oma koukku johon jättää takin? jne. En tiedä. Olen yrittänyt rauhoitella tilannetta ja lohduttanut, että kaikesta kyllä puhutaan ja ohjeistetaan siellä ja meidän esikoisen tehtävä on vain kuunnella tarkkaan kun ohjeita annetaan. Sekään ei aina ole helppoa jos jännittää. Onneksi koko luokka on tuttu hänelle entuudestaan ja uskon sen tuovan paljon turvaa muutostilanteessa.
Koulutie on onneksi meidän uudelta talolta vain n. 100 metriä ja vaikka hän ei vielä kovin paljon ole kulkenut isossa maailmassa yksin, niin tämä reitti on hänelle tuttu. Jopa iltapäiväkerholle tullaan hakemaan koulupihasta ja aamulla voimme saattaa hänet aamukerhoon. Logistiikka on siis näin ratkottu, mutta hänen vastuu tietenkin on hurjan paljon suurempi siitä päivästä lähtien kun hän astuu kouluovista sisään. Meidän pieni, herkkä, ihana mies, joka kohta ei ole niin pieni enää. Toivottavasti kaikki menee hyvin.
Koulutie on onneksi meidän uudelta talolta vain n. 100 metriä ja vaikka hän ei vielä kovin paljon ole kulkenut isossa maailmassa yksin, niin tämä reitti on hänelle tuttu. Jopa iltapäiväkerholle tullaan hakemaan koulupihasta ja aamulla voimme saattaa hänet aamukerhoon. Logistiikka on siis näin ratkottu, mutta hänen vastuu tietenkin on hurjan paljon suurempi siitä päivästä lähtien kun hän astuu kouluovista sisään. Meidän pieni, herkkä, ihana mies, joka kohta ei ole niin pieni enää. Toivottavasti kaikki menee hyvin.
Onko ruudun toisella puolella muita koulustarttia jännittäviä?
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti