Tiedättekö mitä?! Minä olen tosi onnellinen tällä hetkellä. Olen jotenkin sinut elämäni kanssa. Olen pitkään ajatellut, että perheemme elää niin sanotussa selviytymismoodissa. Lapset ovat olleet pieniä ja haukattiin sitten siinä samalla vähän isompi pala kakkua ja rakennettiin talo, perustettiin yritys ja hoidettiin myös yksi maisteritutkinto alusta loppuun. Kaikki tämä aivan liian pienillä resursseilla. Olemme selviytyneet päivästä toiseen. Mutta ei enää. Ei tänä syksynä. Minusta jotenkin tuntuu siltä, että olemme vapaita tekemään mitä vaan. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta meillä ei tällä hetkellä ole sellaista pakottavaa projektia päällä joka veisi jokaikisen ylimääräisen minuutin. Meillä on aikaa ja me voimme tehdä sillä ajalla ihan mitä haluamme. Tunnen itseni onnelliseksi sillä voin täyttää aikani uusilla kivoilla jutuilla. Ja en tarkoita tällä sitä, etteikö meidän arjessa olisi hektisiä viikkoja myös nyt. Toki niitä on, mutta ne koostuu pienistä palasista eikä universumin suuruisista kokonaisuuksista..
Olen tiennyt, että tämä hetki tulee koittamaan, mutta jokaisena väsyneenä iltana olen nähnyt tämän vain kaukaisena haaveena. Olen odottanut aikaa jolloin saan istahtaa sohvalle työpäivän jälkeen. En ole tehnyt niin viiteen vuoteen. Se ei ole vitsi. Olen samalla myös pelännyt itseäni ja henkilöä joka olen ilman kaikenkuluttavaa projektia ja täyteen ammuttua kalenteria. Tarvitsen elämälleni suunnan, tarkoituksen ja projekteja (monikossa). Tarvitsen sellaisia etappeja elämääni jolla on selkeä alku ja loppu. En ole ihminen joka viihtyisi sellaisessa välimaastossa koska siinä on mukava olla. Haluan enemmän, tai ainakin aiemmin halusin. Juuri nyt haluan kuitenkin vain olla ja nauttia perhe-elämästä. Me neljä tässä meidän uudessa talossa pikkuhiljaa sisustaen puolityhjiä huoneita ja tehden meidän pihaa. Haluan nauttia esikoisemme koulunaloituksesta joka tähän mennessä on sujunut paljon paremmin kuin olisimme voineet kuvitella. Nautin juuri nyt myös täydellä sydämellä siitä, että minulla on mahdollisuus kuntoilla. Saan siitä huikeasti energiaa, enkä sano tätä vain siksi että sen kuuluu olla näin tai haluan olla reipas. Ei, olen liikunnasta todella kiitollinen.
Olen iloinen siitä, että meillä menee työelämässä hyvin. Kumpikin tekee juttuja jotka omasta mielestä ovat kiinnostavia ja olen onnellinen siitä, että kenties, kenties, kenties meidän perheeseen muuttaa uusi pieni ja hieman erilainen tulokas joskus myöhemmin tänä vuonna. Mutta siitä lisää myöhemmin sillä nyt olen onnellinen tässä hetkessä. Onnellinen juuri nyt.
-Såfin
Ihan mahtavaa! Mä olen onnellinen, että sä olet onnellinen <3
VastaaPoistaIhana sinä! Kiitos <3
PoistaOi, kuulostaa ihanalle! Toivottavasti sama onnen täyttämä meno jatkuu♥
VastaaPoista