Muutama vuosi sitten kun Vallisaari avattiin yleisölle me kävimme siellä ihailemassa melkein koskematonta luontoa. Silloin saarella oli rajoitetusti palveluita ja polut olivat vielä suhteellisen koskemattomia. Halusimme tänä vuonna tehdä uuden retken, nyt kun aluetta on kehitetty muutaman kesän. Iloksemme saimme huomata, että saareen oltiin tehty hauska tarina lapsiperheille jota pystyi seuraamaan puhelinapin kautta polun varrella olevien kylttien ja kuvien avulla. Tarinassa kerrottiin saaren historiasta ja päättömästä sotilaasta joka on nähty kummittelemassa saarella. Jännää. Me teimme retken melko kuumana kesäpäivänä ja olimme varanneet mukaan kokonaisen repullisen verran juomia. Huh. Poluilla oli osittain todella lämmin, onneksi retken puolessa välissä pääsimme sille puolelle saarta jossa kävi tuuli mereltä saakka ja se viilensi meitä mukavasti. Polku mutkittelee ensin metsissä sisäsaaren keskellä olevan pienen järven ohi ja jatkuu siitä upeiden merimaisemien luokse. Saaren ehkä suosituin pysähdystauko on kutsumanimeltään Suomen Gibraltar, liikennöity veneväylä jonka toisella puolella on Suomenlinna ja toisella puolella Vallisaari. Myös me pysähdyimme siinä ottamassa valokuvia..
Saarella kulkee tarkoin rajattu polku jolta ei saa poistua räjähdevaaran takia. Saari on pitkään ollut puolustusvoimien käytössä ja siksi raivaustyö on yleisön turvallisuuden takaamiseksi perusteellista ja kestää aikansa. Toisaalta on kiva, että saaren polulla pitää pysyä koska luonto on todella koskematon. Siellä elää lepakoita ja monia kasvilajeja joihin ei normaalisti törmäisi. Me ihmettelimme muurahaisten touhua ja ihailimme kauniita kukkia polun varrella. On hauskaa ajatella, että tällainen paikka on olemassa niin lähellä meidän pääkaupungin ydinkeskustaa. Polku on melko mäkinen mutta siellä pystyy kulkemaan esimerkiksi rattailla jos niin tahtoo. Me lähdimme rohkeasti 6- ja 4-vuotiaan kanssa liikkeelle kävellen ja pääsimme melkein kierrokseen päähän ennen kuin nuorimmainen hyppäsi isi-ihmisen harteille istumaan.
Pari vuotta sitten saaressa oli vain yksi ravintola josta sai silloin ostaa lettuja 14 euron kappalehintaan. (Apua!) Nyt kilpailu oli tehnyt tehtävänsä ja hinnat olivat hieman kohtuullisemmat, edelleen tietenkin kalliimmat kuin mantereella koska logistiikka tietenkin on hieman hankalampaa saaressa. Me söimme lohikeitot vierassataman läheisyydessä juuri retkemme alussa ja pysähdyimme vielä jäätelöille kierroksen jälkeen.
Täytyy sanoa, että Vallisaari on aivan ihastuttava paikka ja todella vierailemisen arvoinen luontonsa ja maisemien takia!
-Såfin
Mielenkiintoista, että on tehty tuollainen tarina mitä voi seurata puhelimen apin kautta. On pitänyt itsekin tuolla Vallisaaressa käydä, mutta jotenkin unohtunut. Ehkä ensi kesänä sitten ja jospa näkisi perhosiakin.
VastaaPoista