Tätinä oleminen

Viime vuonna minulle tapahtui jotain ihmeellistä. Minusta tuli kertaheitolla tupla-täti. Siskoni ja heidän miehet saivat kummatkin muutaman kuukauden sisään vauvat. Tähän maailmaan syntyi kaksi ihaninta ja suloisinta pientä poikaa. Nyt siskojeni perheissä eletään aivan erilaista arkea kuin aiemmin. Vaikka osasin odottaa vauvojen syntymää, en ollenkaan osannut arvioida sitä miten suuren palan nämä perheemme uutukaiset haukkaisivat minun sydämestä. Kun sain viestin siitä, että vauvat olivat syntyneet purskahdin itkuun. Poskiani pitkin valui onnenkyyneleet kummankin syntymän kohdalla. Olin aivan myyty ja katselin niitä ensimmäisiä kuvia vauvoista synnytyslaitokselta liiottelematta varmasti sata kertaa. Siitä alkoi eräänlainen rakkaustarina. Vaikka olen aina rakastanut lapsia ja vauvoja niin siskojeni vauvojen näkeminen aiheuttaa minussa ihan samanlaisen tunnemyrskyn kuin omat lapseni aiheutti silloin kun he olivat vauvoja. Haluan nostaa heidän syliin, rutistaa, enkä koskaan päästää irti. Olen kiinnostunut heidän jutuista, ylpeä heidän kehityksestä ja kun he itkevät haluan nostaa heidän syliin ja lohduttaa aivan kuten omia lapsiani..

(osa kuvista ovat minun siskojeni ottamia) 

Meidän äiti ja isä järjestää meille joka sunnuntai yhteisen illallisen ja tämä on erityisen tärkeää juuri nyt. Näemme äitini ja isäni lisäksi myös siskojeni perheitä ja tietenkin heidän vauvoja, meidän poikien serkkuja. Olemme saaneet tavata joka viikko ja näin olemme myös nähneet tiiviisti vauvojen kehitystä. Olemme nähneet kun he ovat maistaneet ensimmäisiä kertoja ruokia ja olemme saaneet todistaa miten nämä vastasyntyneet muuttuivat iloisen jokelteleviksi vauvoksi. Nämä kaksi rakkauspakkausta, puolivuotias ja 9 kuukautta vanhat tyypit, ovat aivan huikeita persoonia. Toisella on aina ollut todella kova vauhti päällä ja hän hymyilee kuin mikäkin aurinko. Toinen jokeltelee minkä kerkeää ja flirttailee ihanalla hymykuoppa-hymyllään kaikille. 

Myös vauvojen ja meidän poikien, serkkujen, väliin on syntynyt erityinen side. Viime viikonloppuna meidän esikoinen sai meidän porukan nuorimman puolivuotiaan rauhoittumaan iltaväsymyksen keskellä näyttämällä hänelle jännää paljettipaitaansa. Kutsumme meidän 7-vuotiasta tämän takia vauvakuiskaajaksi. Hihii. Kun olemme hoitaneet siskojeni vauvoja meidän kummatkin pojat ovat olleet avuksi. He ovat jopa lähteneet vaunulenkille mukaan vaikka he eivät välitä kävelystä juurikaan. Liikkistä. On ihan paras tunne katsoa kun meidän omat pojat viihdyttvät ja iloitsevat serkkupojistaan. Nämä pienokaiset veivät siis aivan odottamatta ja pyytämättä meidän kaikkien sydämet. Rakkaat tyypit.

Tädiksi tuleminen on parasta mitä minulle on tapahtunut pitkään aikaan!

-Såfin