Meidän esikoinen on kipuillut itsenäistymisen kanssa koko kesän ja syksyn. Hän on jo koululainen mutta silti leikit pikkuveljen kanssa kiinnostavat edelleen. Meidän pojat ovat omasta tahdostaan nukkuneet samassa huoneessa yhteisessä kerrossängyssä siitä lähtien kun meidän nuorempi täytti 2 vuotta. Uskon, että tämä järjestely on tuonut heille turvaa ja siksi meidän yöt ovat sujuneet melko mukavasti viimeiset vuodet. Jos toinen pojista on herännyt yöllä, toisen läsnäolo on rauhoittanut ja kummatkin ovat voineet jatkaa yöuniaan. Viime aikoina meidän esikoinen on kuitenkin heittänyt idean ilmoille siitä, että hän muuttaisi pois heidän yhteisestä huoneesta. Hän kaipaa jo omaa rauhaa ja on muutenkin äänille erityisen herkkä. Me rakensimme kummallekkin pojalle omat huoneet rakennusprojektimme yhteydessä, mutta kun muutto tuli he halusivat kuitenkin nukkua samassa huoneessa ja toisesta huoneesta tuli leikkihuone. Aika on kulunut ja nyt tilanne muuttuu..
(Sori, hieman tumma kuva, en viitsinyt herättää laittamalla valot päälle)
Eilen illalla tilanne kärjistyi. Meidän esikoinen huusi päättäväisesti, että nyt hän muuttaa omaan huoneeseen nukkumaan ja raahasi samalla mukanaan peittoa ja tyynyä. Niin liikkistä. Me päädyimme nostamaan hänelle patjan lattialle testimielessä. Kerroimme, että hän saisi näyttää meille osaisiko nukkua itsekseen kokonaisen yön. Jotenkin minulla oli kuitenkin skeptinen asenne. Olimme valmistautuneet siihen, että hän tulisi hiippaillen takaisin tuttuun kerrossänkyyn keskellä yötä. Laitoimme varmuudeksi uuteen huoneeseen yövalon ja kellon jotta hän voisi katsoa ajan siitä jos sattuisi heräämään keskellä yötä. Oli selvää, että me vanhemmat jännitimme tätä enemmän kuin hän itse. Sinne hän sitten jäi. Kun seuraavana aamuna heräsin, menin katsomaan miltä nukkumajärjestys näytti ja näin, että hän edelleen nukkui OMASSA huoneessa kello kädessä tiukasti käden puristuksessa.
Eilen illalla tilanne kärjistyi. Meidän esikoinen huusi päättäväisesti, että nyt hän muuttaa omaan huoneeseen nukkumaan ja raahasi samalla mukanaan peittoa ja tyynyä. Niin liikkistä. Me päädyimme nostamaan hänelle patjan lattialle testimielessä. Kerroimme, että hän saisi näyttää meille osaisiko nukkua itsekseen kokonaisen yön. Jotenkin minulla oli kuitenkin skeptinen asenne. Olimme valmistautuneet siihen, että hän tulisi hiippaillen takaisin tuttuun kerrossänkyyn keskellä yötä. Laitoimme varmuudeksi uuteen huoneeseen yövalon ja kellon jotta hän voisi katsoa ajan siitä jos sattuisi heräämään keskellä yötä. Oli selvää, että me vanhemmat jännitimme tätä enemmän kuin hän itse. Sinne hän sitten jäi. Kun seuraavana aamuna heräsin, menin katsomaan miltä nukkumajärjestys näytti ja näin, että hän edelleen nukkui OMASSA huoneessa kello kädessä tiukasti käden puristuksessa.
Nyt meillä on siis edessä sänkyjen kierrätysprojekti. Poikien kerrossänky täytyy laittaa myyntiin ja hankimme meidän esikoiselle täyspitkän ja ehkä vähän leveämmän sängyn hänen omaan huoneeseen. Kerrossänky oli muutenkin jäänyt jo pieneksi hänelle. Jännää. Lisäksi saamme alkaa taistelemaan siitä missä huoneessa mikäkin lelu pitää olla. Uusi aikakausi alkakoon.
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti