2015/10/30

Muutama sana vai koko tarina?

Aamuradiota kuunnellessani aloin miettimään sitä miten jotkut henkilöt ovat niin tyypillisiä tarinankertojia ja jotkut taas menevät suoraan asiaan. Samaa asiaa voi kertoa niin monella tavalla. Itse en koe olevani kumpaakaan äärilaitaa mutta en kuitenkaan missään tapauksessa ole pelkkä muutamasanainen selostaja. Puheeseeni liittyy usein vähän ylimääräisiä koukeroita ja tunteenilmaisuja ja tykkään käyttää adjektiiveja (joskus ehkä vähän liikaa). No, miltä meidän tämänviikkoinen arki-ilta sitten kuulostaisi jos olisin muutamasanainen selostaja vs. monisanainen höpöttäjä?..

Höpötystyyliin: Myönnettäköön, että minua hieman jännitti kun otin siskonmakkarapaketit jääkaapista. En ollut koskaan aiemmin tehnyt tällaista makkarakeittoa. Meidän esikoinen kiinnostui välittömästi tästä mielenkiintoisen näköisestä puuhasta ja halusi auttaa minua puristamaan pieniä makkaranpaloja keittoon. Olimme niin tohkeissamme koko touhusta, että poltimme kumpikin sormemme kuumaan kattilaan. Auts. Ja, ainiin by the way - keitosta tuli tosi hyvää.

Siskonmakkarakeiton syömisen lomassa keskustelimme huomisesta päivästä jolloin lapset olisivat  menossa sirkukseen. He kyselivät tietenkin paljon kysymyksiä siitä mitä siellä sirkuksessa mahtaisi tapahtua. Mietin mitenköhän kuvailisin sirkusta ja päädyimme lopulta lähtemään kirjastoon etsimään kirjaa sirkuksesta. Löysimme samalla reissulla sirkuskirjan lisäksi neljä muuta kirjaa ja muistuttelin samalla itseäni siitä, että meidän pitäisi käydä useammin lainaamassa kirjoja.

Jottei tälle illalle olisi liian vähän ohjelmaa (hehehe) päätimme vielä lähteä palauttamaan mummolasta lainattua taskulamppua ja samalla hakisimme sieltä vähän polttopuuta. Esikoisemme oli nimittäin huolissaan siitä, miten hyvin Mummo ja Vaari näkee pimeässä ilman taskulamppua. Tämän kaiken touhun jälkeen saimme pakata kaksi väsynyttä pientä miestä sänkyihinsä ja me vanhemmat pääsimme poikkeuksellisen aikaisin rentoutumaan sohvalle..

TAI

Selostustyyliin: Tein ensimmäistä kertaa elämässäni siskonmakkarakeittoa. Esikoisemme auttoi minua. Poltimme kummankin sormet kuumaan kattilaan. Kävimme myös kirjastossa lasten kanssa ja lainasimme viisi lastenkirjaa. Sen jälkeen palautimme mummolasta lainatun taskulampun ja kannoimme sieltä kotiin vähän polttopuuta. Lapset nukahtivat kaiken tämän puuhan jälkeen aikaisin.

Oletko sinä tarinankertoja vai selostaja - tai kenties jotain siltä väliltä?

-Såfin

8 kommenttia:

  1. Ihan mainio postaus :D <3 tarinankertoja ilmoittautuu, heps! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii.. Melkein kyllä arvasin, että kallistut enemmän tarinankertojiin :D

      Poista
  2. Veikkaan, että itsellä riippuu vähän aiheesta, mutta kyllä mäkin nään itseni enemmän höpöttäjänä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta - kyllä se on aiheesta riippuvainen. Jos joku haluaisi minun kertovan esimerkiksi pesäpallosta, se tarina jäisi kyllä melkoisen lyhyeksi! :D

      Poista
  3. Mä kyllä höpöttelen ja käytän paljon adjektiiveja, mutta liian hidasta kerrontaa en kestä :D Pitää kuitenkin päästä asiaan jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuuh, en myöskään tiedä mitään niin ärsyttävää kun joku kiertää ja kaartelee eikä millään pääse siihen asian ytimeen - kaikella on siis rajansa! ;)

      Poista
  4. En mä varmaan sentään ihan tarinankertoja ole tai sitten mies on jo jotain aivan muuta, mutta ei musta selostajaakaa saan. Ihan keskinkertainen siis kaiketi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä siinä välissä on mukavinta olla.. :) Meidän isimies on todellakin tarinankertoja, eikä kahdelle todelliselle tarinankertojalle ole tilaa saman katon alla.. Siksi itsekin tyydyn jäämään siihen puolitiehen! Hihii.. <3

      Poista