Diagnoosi

Joskus elämässä on liikaa kaikkea hyvää. Vaikka oma kalenteri olisi täytetty kivoilla menoilla, ottaisi hoitaakseen mielenkiintoisia projekteja tai edistäisi asioita jotka ovat niitä oman elämän tärkeimpiä tavoitteita niin kaikki yhteensä voi saada aikaiseksi liian ison sopan - ainakin jos kuvittelee olevansa super-ihminen. "Monta rautaa tulessa"-sanonta saa silloin uuden merkityksen. Minä jouduin aiemmin pysähtymään ja miettimään asioiden tärkeysjärjestystä kun pikkuhiljaa aloin huomaamaan hetkittäistä tykytystä ja outoja muljahduksia sydämessä. Käynnissä oleva rakennusprojekti, muutto, lasten terveysongelmat, blogihommat ja muutama muu samanaikainen tapahtuma sai aikaiseksi ylikuormitustilan. Suuntasin vastentahtoisesti lääkärille koska sydänoireet pitää tietenkin ottaa vakavasti. Lyhyen EKG-mittauksen jälkeen sain lähetteen 24 tunnin Holter-testiin jonka aikana sydänkäyrää tarkkaillaan ja pidetään päiväkirjaa päivän aktiviteeteistä. Olin kauhuissani koko tilanteesta, eihän mulle voi käydä näin..

Kävin asennuttamassa (kuvassa näkyvät) laput jotka kytkettiin piuhoilla pieneen laitteeseen. Elin mittauspäivän normaalisti ja kävin liikkumassa ohjeiden mukaisesti jotta myös rasitustila tallentuisi käyrille. Reilu viikko mittauksesta sain puhelinsoiton. Kardiologi oli lausunut sydänkäyräni ja löytänyt selkeitä kammiolisälyöntejä ja hetkittäin normaalia korkeampaa leposykettä. Tuntemukseni piti siis paikkansa, kaikki ei ollut ok. Tällaiset oireet ovat kuulemma hyvin tyypilliset stressin aiheuttamat oireet. Pääasiallinen lääke tällaiseen tilanteeseen on hiljentää vauhtia. Liikkua normaalisti ja tehdä tavallisia asioita mutta paljon verkkaisemmassa tahdissa. Poistaa stressitekijöitä. Koska oireita on jonkun verran ja tilanne on jatkunut pidempään, sain myös Betasalpaaja-lääkityksen. Syön siis nyt näitä sykettä alentavia lääkkeitä tarvittaessa, ei jatkuvasti mutta kuitenkin silloin kun oireita ilmenee.

Haluan toivoa, että kaikki tämä tosiaankin on stressin aiheuttamaa vaikkakin se on turhauttava diagnoosi, sillä ei ole mitään yhtä keinoa poistaa oireita. Jos se poistaisi oireet voisin maata sohvalla kaksi viikkoa tekemättä mitään. Se ei kuitenkaan toimi niin. Tekemättömyys luultavasti vain pahentaisi minun stressiä. Ei ole mitään yhtä oikeaa keinoa parantua. Pitää vain rauhoittua. Muuton ja rakennusprojektin loppumetreillä tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, mutta maaliviivaa kohden mennään. Muuttoon on aikaa enää kaksi viikkoa. Luulen, että tämän jälkeen stressi alkaa pikkuhiljaa helpottamaan.

Lopuksi haluan vielä kiittää kaikesta vertaistuesta, tsemppiviesteistä ja kommenteista jotka sain teiltä kaikilta aiemman kirjoitukseni johdosta. Olin otettu ja sain suurta lohtua viesteistä. On jännää miten paljon se merkitsee tällaisessa tilanteessa. Luultavasti tämä tarina ei lopu tähän ja palaan vielä kertomaan miten oireiden kävi, mutta nyt päällimmäisenä tehtävänäni on vain yrittää rauhoittua ja hallinnoida stressitekijöitä mahdollisimman järjestelmällisesti..

-Såfin