Muuttorumba

Muuttorumba. Se hetki jota olemme odottaneet pitkään on vihdoin täällä. Rakennusprojektimme on loppumetreillä ja on aika alkaa siirtämään tavaramme uuteen ympäristöön niiden seinien sisälle jotka itse silloin piirsimme ruutupaperille pari vuotta sitten. Aika huikeaa. Vaikka tähän hetkeen liittyy paljon iloa, jännitystä ja riemua on se samalla myös haikea ja ravistuttava hetki. Tarkkaan nykyiseen kotiimme sijoitetut huonekalut ja esineet siirretään ja pakataan pois laatikoihin tietämättä sopiiko ne ollenkaan meidän uuteen kotiin. Silti katse on jo siirtynyt tulevaan. Uudet pinnat, ideat ja projektit jyllää mielessä.

Viime viikon maanantaina meidän oven edessä odotti iso kasa Niemen muuttolaatikoita. Se oli ensimmäinen konkreettinen askel kohti onnistunutta muuttoa. (Kiitos siskoni miehelle laatikoiden järjestämisestä!) Heti seuraavana päivänä se oli menoa. Kummatkin siskoni odotti oven takana työpäivän jälkeen ja vietimme kokonaisen illan urakoiden meidän keittiön joka ikisen kipon ja kupin muuttolaatikoihin. Oikeastaan kaikki meni paljon helpommin kuin olin ajatellut. Naureskelimme, pakkasimme ja söimme marmeladikuulia. Olen myös muina iltoina käynyt läpi kaikki epämääräiset roju-kaapit ja pakannut kaikki säästettävät tavarat laatikoihin. Kaapit ovat nyt tyhjillään ja laatikot ovat jo suurilta osin siirretty uuteen kotiin yhteen huoneeseen odottamaan talomme käyttöönottotarkastusta. Huonekalut ja viimeiset käyttötavarat siirrämme vasta myöhemmin kun meillä on isompi auto käytössä.

Viikon päästä nukumme jo ensimmäisen yön uudessa kodissa. Muutto, se suuri mörkö mielessäni, ei ehkä ollutkaan niin paha kuin olin kuvitellut. Ehkä, siis ehkä, selviämme tästä hengissä.

Nyt saankin toivotella teille mukavaa ja leppoisaa sunnuntaita täältä jo melkein tyhjästä kodista!

-Såfin