Hei. Minä olen meidän perheen pienin. Tai noh, oikeastaan meidän vauvakilppari on meidän perheen pienin. Minä olen äitin mielestä kasvanut tosi paljon tänä syksynä. Olen saanut uusia housuja ja paitoja koska olen kohta yhtä pitkä kuin isoveljeni. Se on kivaa. Minä nukun isoveljeni kanssa samassa huoneessa. Minä nukun alasängyssä ja isoveikka yläsängyssä. Herään aina keskellä yötä ja hiivin iskän viereen nukkumaan. En tykkää olla yksin pimeässä huoneessa omassa sängyssä. Saan parhaiten unta silloin kun kosken jalkapohjalla isin tai äitin ihoon. Äiti nauraa minulle, että olen tehnyt niin siitä lähtien kun olin vauva. En tykkää kun äiti sanoo että olen ollut vauva. Olen nyt iso poika. Enkä mikään pieni muutenkaan. Suutun kun isoveli antaa minulle matikkatehtäviä ja en osaa vastata niihin. Suutun myös kun en pysy muiden isompien lasten vauhdissa. Siksi harjoittelen tosi kovaa. Tänä syksynä olen käynyt isin kanssa luistelukoulussa. Minusta tulee nopein luistelija kaikista. Nyt osaan jo luistella ilman että kaadun.
En oikein ymmärrä mitä äiti tarkoittaa kun hän sanoo, että olen perheen vitsiniekka. Minusta on kiva naurattaa ihmisiä ja siksi kerron aina hassuja juttuja. Joskus huijaan äitiä ja isiä ja nauran päälle. Se on hauskaa. Ruokapöytä on paras paikka kertoa vitsejä ja hassutella. Joskus kaikki muut ovat jo syöneet ja minä en edes ole aloittanut syömistä koska olen puhunut niin paljon. Se ei minua haittaa koska en syö paljon ruokaa. Paitsi jos meillä on tortilloja, se on minun lempiruoka. Joskus isoveli ei uskalla mennä alakertaan yksin, mutta kun minä menen ensin niin hän tulee aina perässä. Silloin me leikimme legoilla yhdessä ja rakennamme hienoja juttuja. Joskus pukeudumme veikan kanssa poliisiksi ja rosvoksi tai kahdeksi ritariksi. Silloin äiti huutaa meille, että "hidastakaa vähän vauhtia pojat".
Tammikuussa minä täytän viisi vuotta. Silloin minä saan oman puhelimen mutta saan käyttää sitä vain ensiksi kotona. Äiti kutsuu sitä harjoitteluksi, minusta harjoittelu on vauvoja varten. Odotan myös joulua tosi paljon. Silloin saa lahjoja, mutta ei puhelinta vielä. Äiti on sanonut, että saamme kohta joulukalenterit. En oikein tykkää kun ihmiset sanovat, että kohta on joulu mutta sitten kestää ikuisuus ennen kuin se oikeesti on täällä. Kokoajan on viikonloppuja ja viikkoja mutta joulua ei vieläkään näy. Typerää. Äiti on sanonut, että kerkeän leikkiä vielä monet leikit ennen joulua. Onneksi leikkiminen ja pelaaminen on hauskaa.
-Såfin
Ihana melkein 5-vuotias♥ Jotkin asiat kyllä kuulostivat niin kovin tutuille! Eräästä toisesta kuvasta jo aikaisemmin saatoinkin huomata, että tällä suloisuudella taitaa muuten olla maailman paras syntymäpäivä ;)
VastaaPoista