Olemme saaneet paljon kysymyksiä siitä miten meidän vauvakilpikonna "Lordi" voi. Ihanaa, että niin monet ovat kiinnostuneita kuulemaan kilpikonnan elämästä lisää. Pikkuhiljaa tuntuu siltä, että tämä pieni ruttuinen tyyppi on osa perhettämme. Hän kasvaa hienoa vauhtia ja olemme tutustuneet hänen rutiineihin. Normaalisti tätä kilpikonnalajia valmisteltaisi jo talviunille paastolla, mutta meidän kilpikonna on niin pieni, ettei hän tänä talvena vielä horrosta. Olemme asennuttaneet hänelle automaatilla toimivat valot jotka sammuvat joka ilta kello 8. Siihen mennessä Lordi on yleensä jo kaivautunut kokonaan terraarion pohjalla olevaan paksuun hiekkaan nukkumaan. Aamulla hän heräilee hitaasti ja hiipii ruoka-alustalle syömään n. kymmenen aikoihin. Annamme hänen liikkua paljon myös terraarion ulkopuolella ja se onkin meidän poikien mielestä hauskinta puuhaa. Kilpikonna liikkuu yllättävän nopeasti lattialla ja kun hän saa turbovauhdin päälle meitä naurattaa. Kilpikonnan kävely on hellyttävän hauskaa katsottavaa..
Kaikista kivointa on se, että vauvakilpparimme osaa jo kommunikoida meidän kanssa. En luullut, että se on mahdollista mutta väitän, että näin kuitenkin on. Kilpparimme viestii meille erilaisin keinoin. Hän huomaa kun tulemme kotiin töistä ja tulee heti rapsuttamaan terraarion lasia. Hän viestii sillä, että haluaa päästä terraariosta pois lattiaseikkailulle. Yleensä meidän pojat ovat heti vastaamassa tähän toiveeseen. Likaiset kengät ja takit jäävät isoon läjään eteisen lattialle ja he juoksevat heti Lordi-kilpparin luokse. Parina kertana kun olen tehnyt töitä kotona olen päästänyt hänet kulkemaan vapaasti lattialla jo päivällä ja minusta oli yhtenä päivänä tosi liikkistä, kun hän hakeutui minun jalkojen juureen lepäämään. Tarkoitus tai ei, niin minusta se oli söpöä. Joskus hän myös viestii siitä, että haluaa takaisin terraarioon hakeutumalla terraarion kylkeen.
Vauvakilppari on todella helppohoitoinen kotieläin ja olen edelleen sitä mieltä, että hän on meidän perheelle "perfect match". Kaikista eniten aikaa olemme panostaneet ruokailuun ja siitä huolehtimiseen. Pienen vauvakilpparin on saatava monipuolista ruokaa, jotta hän kasvaisi normaalisti. 95% hänen ruokavaliosta koostuu erilaisista lehdistä, versoista ja salaateista. Joskus hyvin harvoin hän saa kukkia, kurkkua tai esim. omenaraastetta lehtien joukkoon. Koska hän kotiutui meille vasta ihan syksyn kynnyksellä emme kerenneet kerätä hänelle lehtiä luonnosta. Onneksi saimme äitini kasvihuoneesta vielä tomaatin ja muutaman muun kasvin lehtiä joita kuivatimme talveksi hänelle. Muuten olen myös löytänyt kaupasta vaihtelevasti esim. nokkosia, versoja, yrttejä värikkäitä salaatteja ja ruuaksi tarkoitettuja kukkia. (K-supermarket Musta Pekka on muuten super hyvä kauppa tähän). Hän syö kaksi kertaa päivässä ja kun hän täyttää vuoden, yksi ruokailu päivässä riittää.
Tällainen on meidän arki pienen kilpparin kanssa. Hyvin leppoisaa, iloista ja rentoa!
-Såfin
Hän on kyllä suloinen♥
VastaaPoista