Minäkö univammainen?

Olen aina tiennyt, että minulla on suurempi unentarve kuin muilla. Jonkun mielestä saattaa kuulostaa ihan sopivalta nukkua seitsemän tuntia yössä. Minä olisin yhden arkiviikon jälkeen aivan lopen uupunut jos olisin nukkunut niin vähän. Minä tarvitsen keskimäärin unta n. 9 tuntia vuorokaudessa. Meidän isi-ihminen on taas aivan toisesta ääripäästä. Vaikka meidän koti hiljeneekin yhdentoista aikoihin arkena hän saattaa olla hereillä ja lueskella uutisia vielä pitkälle puoliyön jälkeen. Unentarve on yksilöllinen, se on selvä, eikä siinä itsessään ole mitään kummallista. Minä olen kuitenkin lisäksi myös harvinaisen herkkäuninen. Tämä tarkoittaa sitä, että herään pienimpäänkin kummalliseen ääneen, rapsahdukseen, lapsen yskään tai kovaan tuulenpuuskaan ulkona. Saatan jopa herätä jos tuttu jääkaapinhurina toisessa kerroksessa jostain syystä loppuisi keskellä yötä. Osaan nukkua hyvin vain omassa sängyssä, hiljaisessa tilassa ja tuttujen äänien ympäröimänä..

(Photo by L. Stormbom. Kiitos!)

Tällainen combo ihmisessä ei ole mitenkään ideaali: suuri unentarve sekä vaikeudet nukkua. Tämä on aiheuttanut minulle ongelmia monesti elämäni aikana. Unen merkitys kasvoi erityisen suureksi lasten ollessa vauvaiässä. Pahimmillaan uni tuntui vauva-arjessa olevan ainut mitä pystyin ajattelemaan. Olenkin aiemmin kertonut siitä miten heräämiset ja yöllä valvomiset pienen vauvan kanssa aiheuttivat minulle vakavia unihäiriöitä etenkin meidän esikoisen ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Olin niin väsynyt, että en edes uskaltanut nukahtaa imettämiskierrosten välillä. Herääminen sattui liikaa. Iltaisin ennen nukkumaanmenoa pelkäsin tulevaa yötä. Olin pahimmillaan useamman viikon ns. unettomassa tilassa. Siitä on kuitenkin tultu pitkä matka ja yöimetysten loputtua myös omat yönuet palautuivat pikkuhiljaa ennalleen.

Minulla on vieläkin vaikea puhua uniongelmistani niiden oikeassa mittakaavassa. Tämä on ongelma jolle en halua antaa liian suurta jalansijaa elämässäni. Samalla siitä puhuminen minusta kasvattaa sen merkitystä. Mitä enemmän siitä puhuu, sen todellisemmaksi se muuttuu. Kadehdin suuren unenlahjan omaavia henkilöitä suunnattomasti. Unella on todella merkittävä vaikutus elämään ja elämänlaatuun.

Nykyään meidän perhe nukkuu kuitenkin hyvin ja olen siitä tosi iloinen. Lapset nukkuvat sikeästi koko yön heräämättä edes vessaan. Arki sujuu hyvin. Minä kamppailen edelleen uniongelmieni kanssa kun yövymme jossain muualla kuin kotona. Vieraassa ympäristössä minulla on edelleen vaikea nukahtaa. Työ- tai lomamatkoilla hotellissa nukkuessa yleensä ensimmäinen yö menee minulla aina suurilta osin valvoessa. Se kanssa pystyn kuitenkin elämään kun arkirytmi on kunnossa..

Onko muita herkkäunisia? tai suuren unimäärän tarpeessa olevia?

-Såfin