Tänä viikonloppuna meidän perhe koki ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa sellaisen oikean pysähtymisen. Vuoden loppua kohden meidän vauhti on kiihtynyt entisestään ja jokaiselle illalle on jotain tekemistä tai aikataulutettua puuhaa. Rakennusprojekti, vanhempainillat, blogihommat, harrastukset ja täyspäiväiset työt vievät aikaa. Onhan tässä myös ollut jonkun verran muuta kivaa ylimääräistä touhua mm. työmatkojen ja polttareiden järjestämistä. Tänä viikonloppuna meillä oli vain muutama ennalta sovittu juttu määrittämässä meidän päivärytmiä. Muuten päätimme vain olla. On aika erilaista tehdä asioita ilman lukkoon lyötyä aikataulua. Tällainen pysähtyminen ja aikatauluttamaton viikonloppu on oikeastaan aika pelottava. Minulle iski välittömästi stressi kaikista asioista joita pitäisi hoitaa "nyt kun on aikaa". Aito pysähtyminen vaatii taitoa ja kykyä keskittyä hetkeen. Kun olemme juosseet pää ihan sumussa jo pidemmän aikaa on vaikeaa pysähtyä ja vain nauttia olosta..
Tänä viikonloppuna olemme tähän mennessä hengailleet meidän takapihalla. Olemme katsoneet ylikasvanutta nurmikkoa ja todenneet, että se pitäisi leikata mutta silti antaneet sen olla. Tällainen päätös vaatii jo aika paljon. Olemme myös päättäneet poiketa terveellisistä rutiineista ja antaa jokaisen päättää itse mitä söisi lounaaksi. Pojat valitsivat itselleen kaupasta pullat. Hahaa.. Se oli hauskaa - tehdä jotain tuttua ja rutiininomaista täysin eri tavalla. Olemme kaikki myös nukkuneet päiväunet vierekkäin. Jokainen meistä nukkui niin syvää unta, että olisi tehnyt mieli jatkaa unia vielä pitkälle iltaan. Rennon perjantai-illan ja lauantaipäivän jälkeen tuntuu jo siltä, että olisi sumu olisi hieman hellittämässä. Kierrokset ovat laskeneet terveemmälle tasolle. Totesin itselleni, että tällaisia viikonloppuja pitäisi viettää paljon useammin..
Onko sinulla ollut syyskiireitä?
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti