Olen aina luullut olevani kesä- tai kenties kevätihminen. Vasta viime vuosina olen tullut siihen lopputulokseen, että tämä värikäs syysaika on minusta vuoden parasta aikaa. Yritän tarttua jokaiseen mahdollisuuteen olla ulkona ihailemassa puiden kauniita värejä ja syksyistä tuoksua. Eilen havahduin siihen, että olin kävelylläni pysähtynyt keskelle jalkakäytävää meidän talon läheisyydessä ja vain katselin putoavia lehtiä auringonlaskussa. Minua hymyillytti. Ilmassa on jotain hyvin erityistä tähän aikaan vuodesta. Yöllä lähelle pakkasrajaa painuva lämpötila puhdistaa ilmaa ja vaikka lämpötila päivisin nousisi korkealle niin ilma on silti ihanan puhdas. Ensimmäistä kertaa kesän jälkeen ilma on oikeasti raikas. Tunnelma on kuitenkin kaksijakoinen sillä katoava valo aiheuttaa väsymystä ja pikkuhiljaa tekisi mieli alkaa valmistautumaan talviunia varten. (Joo, olen edellisessä elämässäni ollut karhu. Hahaa..) Niinpä en voi sanoa olevani täysiverinen syysihminen vaikka syksystä tykkäänkin..
Samalla kun syksy on värikäs ja ihana siinä on myös jotain surullista. Kun lehdet ovat pudonneet puista, jäljelle jää vain tyhjät oksat. Yksi ajanjakso on tullut päätökseen ja minun tekee mieli kaivatua syvemmälle peiton alle. Lapset jaksavat odottaa lunta ja innostua ensimmäisistä pakkasista. Minä jaksan vain miettiä jäätyneitä autonikkunoita. Heh. Pyrin silti pitämään positiivista fiilistä yllä. Yksi työkalu positiiviseen ajatteluun on minulla aina ollut listojen tekeminen. Kokosimme siksi aiemmin syyslistan kaikesta kivasta tekemisestä ja olemme jo tehneet paljon kivoja juttuja tältä listalta. Edessä on vielä tälle syksylle muutama kohokohta: Linnanmäellä järjestettävät valokarnevaalit ja kivat Oktoberfest-juhlat. Sillä välin aion myös jatkossa liikkua lasten kanssa ulkona ja pyöriä kameran kanssa tallentamassa tätä ihanaa värisinfoniaa kovalevylle iso hymy naamallani. Vastaukseni esittämääni kysymykseen on: kyllä, syksystä voi oikeasti tykätä!
Oletko sinä syysihmisiä?
-Såfin
PS. Pysythän kuulolla sillä huomenna käynnistyy tosi kiva arvonta..
Ihana kuva!
VastaaPoistaMinä rakastan kaikkia vuodenaikoja paitsi pääkaupunkiseudun pitkää, märkää ja pimeää talvea. Koitan nauttia syksystä kaikin voimin ennen kuin harmaus laskeutuu päälle.
Kiitos <3
PoistaTuo on kyllä aika hyvä kuvaus tilanteesta. Kaikki muu käy paitsi tuo talvi. En tiedä mitä selviytymiskykyjä meille pitäisi suoda, ettei tuo talven tulo niin masentaisi.. :D
Kyllä voi! Minä olen vasta viime vuosina alkanut tykätä syksystä. Sen väreistä ja siitä hieman kosteasta, viileästä ja omalla tavallaan raikkaasta tuoksusta sekä siitä ajatuksesta että kaikki "nukahtaa" hetkeksi, jotta keväällä voidaan taas herätä isommalla innolla <3 Ehkä tämä syksydiggaus on joku sellainen aikuistumisjuttukin - osaa nähdä kauneutta ja ihanuutta niissäkin asioissa mitä ei ole aiemmin edes huomannut.
VastaaPoistaHei ihana oivallus. Onkohan se siis niin, että meistä on nyt kummastakin tullut aikuisia kun osaamme arvostaa syksyä :D.. Ja vaikka tuo "nuukahtaminen" on omasta mielestäni myös hieman surullista niin se saa ihmiset keväisin taas nauttimaan luonnosta uudella tavalla. <3
PoistaMä rakastan syksyä. Etenkin raikasta ilmaa, mutta myös värejä ja sumuisia aamuja. Talvesta en taas tykkää yhtään, kun on liian kylmä ja liian pimeä.
VastaaPoistaSumuiset aamut on <3 <3.. Se sumuinen pelto työmatkallani kuvaa usein myös omaa aamufiilistä täydellisesti. Hihii.. :D
PoistaMä pitkään julistin etten tykkää syksystä, mutta oikeasti syksyhän on niin kovin kaunista aikaa. Juuri muutama päivä sitten ihastelimme lasten kanssa illalla auringonlaskun punertamaa taivasta samalla kuin sumu hiljalleen valtasi peltoa ja peittäen joutsenlauman. Niin kaunista!
VastaaPoistaMun syysherääminen antaa vielä odotuttaa itseään.. Oon täysin keväthullu ja ihan kesäihminen. Mitä valoisampi ja kuumempi, sen parempi :) Ihan pikkuisen voin (koettaa) tykätä tästä syyskesästä, JOS ei sada :D
VastaaPoista