Tatti otsassa

Meidän perhe on pikkuhiljaa toipumassa suuresta sokista. Meidän uusi arki alkoi miltei neljä viikkoa sitten kun lapset erotettiin eri päivähoitopaikkohin eskarin alettua. Olimme suorastaan järkyttyneitä siitä miltä meidän päivärytmi näytti muutoksen jälkeen. Kohtasimme samalla tämän muutoksen myötä myös ensimmäistä kertaa "suuren" päiväkotimaailman. Kerroin teille jo aiemmin meidän ensimmäisistä päivistä ja siitä miten meidän arki ei ollut lainkaan sellaista mitä olimme odottaneet ja sain tosi paljon tsemppejä teiltä ihanat lukijat. Kiitos. Nyt olemme pikkuhiljaa pääsemässä raiteille ja lapset ovat löytäneet uusia ystäviä ja kuviot eskarissakin alkavat olemaan selvillä. Iltaisin meillä ei enää asu kaksi arjen uuvuttamaa pikkupoikaa vaan energiatasot ovat palautuneet (miltei) ennalleen. Kodissamme tehtiin myös yllättäen harvinainen havainto huumorista..

Eskari- ja päivähoitototutteluun meni kolme viikkoa ja voin ihan rehellisesti myöntää, että nämä viikot ovat olleet aika rankat meidän koko perheelle. Huh. Välillä on suorastaan ollut tatti otsassa (niin kuin mökillämme kaksi viikkoa sitten. Hahaa..) Jos olisin jostain saanut ostaa paremmat hermot itselleni en olisi empinyt ostopäätöstä hetkeäkään. Olemme halailleet, lohduttaneet ja jutelleet. Pahin vaihe oli ehdottomasti ensimmäiset päivät kun meidän vanhempi poika ei edes jaksanut jutella tai kertoa päivästään uudessa eskarissa. Olin murtunut. Pelkäsin, että jotain oli mennyt pieleen. Hän ei raottanut mieltään lainkaan koska hän vain oli aivan liian uupunut päivän tapahtumista. Hän tuli kotiin lasittunut katse silmillä ja kun yritimme jutella ja kysellä kuulumisista hän kertoi meille, ettei jaksaisi jutella. Emme tietenkään halunneet painostaa häntä kertomaan päivästään jos ei huvittanut.. 

Pikkuhiljaa tilanne kuitenkin muuttui kuin itsestään. Meidän kodissa mahdollisesti esiintyvät tatit olivat enää sellaisia jauhelihakastikkeeseen pilkottuja herkkutatteja. Meidän eskarilainenkin alkoi lauseissaan ohimennen kertomaan päivistään ja joidenkin päivien päästä hän oli jo innoissaan kertomassa erilaisista leikeistä ja tehtävistä. Myös uusien kavereiden nimet alkoivat esiintymään puheessa. Sama kävi myös meidän pienemmällä miehellä. Nämä ensimmäiset viikot meidän lapset ovat öisin nukkuneet kellon ympäri. Käytännössä emme siis yhdessä ole tehneet mitään muuta iltaisin kuin valmistautuneet uuteen päivään. Ei varsinaisesti mitään hehkeää arkea.. Heh. Näen vihdoin kuitenkin valoa tunnelin päässä. Arkirytmi on lähtenyt taas rullaamaan ja tällä viikolla hymyilin huvittuneesti kun pojat protestoivat kotiinlähtöä kun tulin hakemaan heitä kotiin hoitopaikoista. Nyt tiedän kaiken olevan taas kohdallaan.

Onko sinun arkirytmi lähtenyt jo rullaamaan?

-Såfin