Meidän vauvakilpikonna

Viikko sitten paljastin teille, että meidän odotettu uusi perheenjäsen vauvakilpikonnamme saapui Suomeen. Sen jälkeen hän oli viikon verran eläinkaupan huollettavana ja tarkkailtavana. Kaiken ollessa hyvin saimme viime perjantaina vihdoin kotiuttaa hänet. Konna ristittiin heti "Lordi:ksi". (Pikkupoikien valitsema nimi). Meidän pieni vauvakilppari asuu avoimessa matalassa terraariossa ja satojen ohjeiden ja kirjojen lukemisen jälkeen olemme yrittäneet luoda hänelle mahdollisimman hyvät oltavat, valoineen, piilopaikkoineen, kiipeilytelineineen ja asianmukaisilla ruokailu ja vesiastioilla. Hänellä oli jo meille muuttaessa selkeä rytmi siihen nähden, että hän on vasta noin puolen vuoden ikäinen. Noin kahdeksan tai puoli yhdeksän aikoihin illalla hän kaivautuu turve-hiekkasekoituksen ja heinän alle ja nukahtaa. Samoihin aikoihin me olemme sammuttaneet hänen valot. Yön aikana emme kertaakaan ole havahtuneet siihen, että hän olisi ollut hereillä joten oikein reipas ja itsenäinen tyyppi on kyseessä..

Meidän pikkupojat ovat olleet todella innoissaan meidän pienestä kilpikonnavauvasta. He syöttävät sitä ja silittävät sen kilpeä. Yritämme tietenkin mahdollisimman paljon olla häiritsemättä Lordin luonnollista menoa, joten aika minimissään olemme yrittäneet pitää mm. nostelua tai muuta puuttumista hänen rytmiin. Pojat ovat kuitenkin viettäneet tuntikaupalla aikaa katsoen ja ihaillen meidän pientä ruttuista tyyppiä ja hänen hassua pientä päätä joka kurkkii ja kurottaa kilven alta. Tähän mennessä myös monet meidän ystävistä ovat käyneet moikkaamassa meidän uutta tulokasta. Monet eivät koskaan ole nähneet vauvakilpparia ja Lordin pientä kokoa on ihmetelty paljon. Tällä hetkellä hän on 6 senttiä pitkä ja painaa vain 62 grammaa. Hänen pituus luultavasti nelinkertaistuu tässä vuosien mittaan ja painokin tulee muuttumaan oleellisesti. Juuri nyt seuraamme meidän vauvakilpparin kasvua keittiövaan avulla. Hihii.. 

Saimme kuulla, että kilpikonnat tykkäisivät mansikasta ja ajattelimme, että antaisimme sitä hänelle kotiutuimispäivänä vaikka se herkuksi luokitellaankin. Se ei kuitenkaan maistunut meidän pikku Lordille vaan hän on pysytellyt sekä kuivatuissa ja tuoreissa vihreissä lehdissä. Hyvä niin. Auringonkukanversot näyttivät olevan hänelle sitä suurinta herkkua kun hän sai niitä yhtenä päivänä. Parina päivänä hän on hienosti jaksanut kävellä ympäri meidän olohuonetta ja siitä meidän pojat ovat olleet innoissaan. Kilpikonnat tykkäävät lämpöisestä ilmasta ja lattialämmityksen ja suurista ikkunoista tulevan valon (lämmön) ansiosta meidän olohuone on todella ihanteellinen paikka pienen kilpikonnan seikkailuille. Pääosin hän kuitenkin paistattelee terraarion lämpölamppunsa alla ja leikkii ja temmeltää heinäkasassa.

Olemme todella iloisia, että olemme saaneet tällaisen (toivottavasti pitkäikäisen) perheenjäsenen. Ensi kesänä saamme sitten rakentaa hänelle aitauksen myös ulos, sillä kilpikonnat viihtyvät ulkona kesäisin. 

Tervetuloa perheeseen Lordi!

-Såfin