Harvoin tapaan ventovieraita jotka suoraan koskettavat minua jollain sanomallaan asialla. En oikeastaan edes nauti vieraiden ihmisten kanssa juttelemisesta, välillä jopa kartan sitä. Hassua sinänsä sillä moni ehkä ajattelee, että olen todella sosiaalinen. Nyt kuitenkin täytyy sanoa, että ennakkoluuloni olivat väärässä. Joskus vieras ihminen voi lyhyessä ajassa tehdä suuren vaikutuksen. Näin kävi kun taannoin istuimme perheen kanssa taksissa menossa erääseen ravintolaan. Juttelimme keskenämme eikä taksikuljettaja juurikaan puuttunut keskusteluun. Tämä taksikusi kuitenkin oli erittäin lapsirakas ja tarttui puolessa välissä matkaa tilaisuuteen puhua meidän kanssa perhearjesta. Hän sanoi meille, että "tiedättekö mitä? olen sairaan rikas". Hiljenimme ja vaihdoimme katseita ajattelimme, että olipas outo tapa avata keskustelu vieraiden ihmisten kanssa. Hän kuitenkin jatkoi "minulla on kolme ihaninta lasta kotona ja se tekee minusta sairaan rikkaan. Olen riikkaampi kuin öljymiljonäärit koska raha tulee ja menee, mutta jos minä olen onnekas lapseni ovat kanssani loppuelämän ja se ystävät, SE tekee minusta sairaan rikkaan"..
Tämä puheenvuoron avaus teki minuun suuren vaikutuksen. Hän oli aivan vakuuttunut siitä, että hän oli rikkain mies päällä maan. Aloin kadehtimaan hänen asennettaan. Selkeästi asia on vielä tänäkin päivänä mielessä, kun kerran päädyin kirjoittamaan asiasta. Myönnän, että olen syyllistynyt ehkä joskus liiankin usein iloitsemaan tavarasta. Etenkin nyt kun olemme rakentaneet taloa, sisustaneet ja listanneet tavaroita joita "on pakko hankkia". Olen iloinnut uusista verhoista, valmistuneesta saunasta ja uusista sisustustyynyistä. Jäin miettimään sitä olenko viimeaikoina muistanut iloita niistä asioista jotka tässä elämässä on kaikista tärkeimmät? Lapsista, perheestä, ystävistä, elämyksistä ja yhteisestä ajasta. Ei, en ole ainakaan riittävissä määrin. Tunnen syylisyyttä.
Tavarat eivät tee ihmistä onnelliseksi, tiedän sen kyllä. Tavarat tulee ja menee. Aivan kuten meidän taksikuljettaja sanoi. Rikkain on se kenen elämässä on eniten rakkaita ihmisiä. Viimeaikoina olen siksi pohtinut niitä asioita jotka todellakin ovat minulle ne kaikista oleellisimmat. Se ei ole se kuinka hienolla sohvalla me istumme iltaisin lukemassa iltasatua vaan se, että me olemme lähekkäin ja meillä on mahdollisuus viettää aikaa yhdessä sadun parissa. Uskon, että minun oli tarkoitus tavata tämä taksikuljettaja ja hänen oli tarkoitus sanoa nämä asiat minulle.
Onko joku sinulle tuntematon ihminen saanut sinua ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta?
-Såfin
Minulla ei ole ollut ihan tuollaista kohtaamista, mutta kerran jäin keskustelemaan ventovieraan naisen kanssa Itiksen Pikkujätissä. Meillä synkkasi ja lapset oli suunnilleen samanikäisiä. Lähdimme kumpikin omille teillemme ja henkilö jäi vaivaamaan minua, varsinkin kun tajusin vasta autolla, että miksen kysynyt voisimmeko ehkä tavata joskus uudestaankin. Keskustelimme esim. asuinpaikoistamme ja tiesin suunnilleen missä hän asuu. Etsin hänet facebookista ja nyt pidämme yhteyttä sitä kautta ja sunnittelemme tapaavamme :)
VastaaPoistaOlipa viisaasti sanottu! Itseäni kerran eräs vanhempi rouva lohdutti tytön uhmaillessa, että tyttö tulee varmasti tuolla luonteella pärjäämään elämässään. Siinä itku-potku-raivarin keskellä sanat eivät lohduttaneet, mutta oikeassa tuo nainen taisi olla. Tytön luonteella tullaan tosiaan pärjäämään aivan varmasti!
VastaaPoista