Tämä on lausahdus, joka on pyörinyt päässäni jo pitkään. Osittain tähän liittyy riittämättömyyden tunne ja sellainen liian kova tahtotila tehdä kaikkea vähän liian suurin vaatimuksin. Mitä tahansa teen "varastan jonkun aikaa". Anna minun selittää: Kun illalla olen menossa nukkumaan ajattelen, että jos varastan vain viisi minuuttia yöunistani, kerkeän siivota keittiön. Varastan aikaa. Kun olen jumppaamassa ajattelen, että jos jätän tuon viimeisen liikesarjan pois, kerkeän lukea vielä yhden ylimääräisen iltasadun lapsilleni. Varastan aikaa. Vuorokaudessa on aina liian vähän minuutteja tai vaihtoehtoisesti ne olemassa olevat minuutit ovat liian lyhyitä. Aina kun pyörittelen tätä ajatusta mielessäni muistan sen yhden elokuvan jossa kunkin ihmisen varallisuutta mitattiin hänen jäljellä olevalla ajalla. Mitä enemmän elintunteja oli jäljellä, sen varakkaampi ihminen oli. Näinhän se on. Aika on ihmisen arvokkain resurssi.
Vaikka kuinka olisin hidastanut vauhtia ja tunnen, että arki on tällä hetkellä sujuvaa, minun minuutit ovat edelleen varastettuja. Minustua tuntuu usein, että minulla on aina vähintään viisi paikkaa, jossa voisin olla samaan aikaan ja olisin niissä kaikissa paikoissa erittäin tarpeellinen. Kyse on siis valinnoista ja prioriteeteistä. Se, että "varastan aikaa", tuntuu oikeasti olevan se ainut oikea vaihtoehto juuri nyt. Pelaan minuutteja ja varastan aikaa, niin että voin tehdä kaikkea juuri riittävästi.
En tarkoita, että olen surullinen tai järin stressaantunut koska tämä on juuri mitä ruuhkavuosilta voi odottaa. Koskaan ei ole pulaa tekemisestä. Olen oivaltanut sen miten käytetty aika on täynnä tärkeitä valintoja. Olen aiemmin kummastellut kun ihmiset ovat sanoneet, että on todella tärkeää, että tykkää työstään. Olen aina miettinyt työn siltä kantilta, että työstä saa korvauksen ja työtä tekee sen takia, että voisi elää vapaa-ajallaan vähän paremmin. Olen ajatellut, että viihtyminen työssä on plussaa. Mutta ei. En enää ole samaa mieltä, sillä työn parissa viettää arkisin jopa puolet valveillaoloajasta. Vasta nyt todella ymmärrän tämän sanonnan tarkoituksen. On tärkeää, että työ on mieluisaa, sillä sille antaa valtavasti aikaa. Samalla on tärkeää, että viihtyy omassa kodissaan, sillä ainakin minä vietän työn jälkeen eniten aikaa perheeni kanssa kotona. On hurjan tärkeää, että on onnellinen omassa kodissa oli se sitten eri tehtävien välissä milloinkin varastaen aikaa yöunista tai siivoustuokioista. Aikaa pitää antaa sillä mikä tekee onnelliseksi ja jokaisen kuuluukin varastaa aikaa niistä jutuista jotka eivät täytä onnellisuuden kriteerejä.
En tarkoita, että olen surullinen tai järin stressaantunut koska tämä on juuri mitä ruuhkavuosilta voi odottaa. Koskaan ei ole pulaa tekemisestä. Olen oivaltanut sen miten käytetty aika on täynnä tärkeitä valintoja. Olen aiemmin kummastellut kun ihmiset ovat sanoneet, että on todella tärkeää, että tykkää työstään. Olen aina miettinyt työn siltä kantilta, että työstä saa korvauksen ja työtä tekee sen takia, että voisi elää vapaa-ajallaan vähän paremmin. Olen ajatellut, että viihtyminen työssä on plussaa. Mutta ei. En enää ole samaa mieltä, sillä työn parissa viettää arkisin jopa puolet valveillaoloajasta. Vasta nyt todella ymmärrän tämän sanonnan tarkoituksen. On tärkeää, että työ on mieluisaa, sillä sille antaa valtavasti aikaa. Samalla on tärkeää, että viihtyy omassa kodissaan, sillä ainakin minä vietän työn jälkeen eniten aikaa perheeni kanssa kotona. On hurjan tärkeää, että on onnellinen omassa kodissa oli se sitten eri tehtävien välissä milloinkin varastaen aikaa yöunista tai siivoustuokioista. Aikaa pitää antaa sillä mikä tekee onnelliseksi ja jokaisen kuuluukin varastaa aikaa niistä jutuista jotka eivät täytä onnellisuuden kriteerejä.
Onko sinulla koskaan ollut samanlaisia ajatuksia?
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti