Mitä meille kuuluu?

Mitä meille kuuluu? Meille kuuluu hyvää kiitos. Täällä blogin puolella aika tuntuu rullaavan menemistään ja huomaan, ettei minulla ole ollut aikaa kirjoittaa meidän arkikuulumisista pitkään aikaan. Niinpä päätin tänään tarttua tunteeseen ja kertoa vähän meidän nykytilanteesta ihan sellaisenaan kuin se on. Aikoinaan aloitin tämän blogin sillä tarkoituksella, että pitäisin päiväkirjaa meidän elämästä. Nyt blogin aiheet pyörii paljon muidenkin asioiden ympärillä mutta välillä haluan palata kertomaan meidän kuulumisia, jos ei muuten niin ainakin itseni takia. Muistoksi meidän lapsiperhearjesta. 

(Kuvat ovat kännykkäräpsyjä menneeltä viikolta) 

Tällä hetkellä minä elän jälleen kiireisempää ajanjaksoa sekä töiden, että muiden asioiden takia. Omat harrastukset ovat saaneet väistyä jotta on ollut aikaa hoitaa töitä ja blogi-hommia. Ei se mitään, sillä tämä on vain vaihe. Itse olin kaksi viikkoa flunssassa ja jätin liikunnan minimiin. En halunnut riskeerata mitään jälkitauteja, vaikka koenkin liikkumattomuudesta pientä stressiä ja syylisyyttä. Voin kuitenkin ilokseni kertoa, että vakavammat oireet keväältä kuten kokemani sydänvaivat ovat ainakin toisaiseksi kadonnut kokonaan. Se kertoo paremmasta voinnista. Vihdoin. Ylipäätään minulla on juuri nyt hyvä fiilis, enkä ole ollenkaan masentunut tulevasta syksystä ja pimeämmästä ajanjaksosta. Teemme töissä ja kotona kivoja juttuja jotka auttaa jaksamaan. Ensi viikonloppuna järjestämme esimerkiksi rapujuhlat ja siitä viikon päästä saamme juhlia siskoni vauvan ristiäisiä. Nämä ja monet muut kivat asiat kantavat meidät yli synkän syksyn.

Meidän isi-ihminen käy taas aktiivisesti pelaamassa kaukalopalloa iltaisin "jäähallin yövuoroissa". Sen lisäksi hänen pyörittämässä harrastusyrityksessä tapahtuu juuri nyt paljon ja siihen menee enemmän aikaa kuin ennen. Onneksi meidän taloprojekti lähestyy loppuaan ja se vapauttaa taas enemmän aikaa muille asioille. Vielä meidän energiatasot eivät ole palautuneet täysin ennalleen rakennusprojektin jälkeen, sillä pientä sekoilua ja unohtelua meillä vielä ilmenee kun on liikaa asioita menossa. Vasta jälkikäteen olemme tajunneet miten äärimmäisen kovilla olimme silloin kaikkien asioiden kanssa. Minulla se johti sydänvaivoihin ja meidän isi-ihmisellä yleiseen sekoiluun ja unohteluun. Olisi pitänyt osata höllätä vauhtia muissa asioissa rakennusprojektin ajaksi, mutta emme osanneet. Näemme kuitenkin jo valoa tunnelin päästä. Huomaan nyt, että isi-ihmisessä on herännyt uutta intoa joka kohdistuu mm. uuden telkkarin ostoon. Heh. 

Meidän vanhin 7-vuotias on innoissaan koulunkäynnistä. Hän kävelee jo reippasti yksin koluun, mutta haemme vielä hänet kotiin iltapäiväkerhosta. Hän on juuri oppinut lukemaan ja laskeminenn näyttää olevan hänen intohimo (äitiinsä tullut?). Lisäksi hän on aloittanut pelaamaan kiekkoa joukkueessa ja heillä on ensimmäinen peli tänään illalla. Liikkistä. Uusi innostus on tällä viikolla myös rubikin kuutio. Vaikka hän suoriutuu tosi hienosti uusista haasteista sekä koulussa että harrastuksissa, hänessä asuu edelleen se herkkä ihana pieni poika joka on super empaattinen ja tunteikas. 

Meidän nuorin 4-vuotias on syksyn aikana kasvanut silmissä. Hän on yhtäkkiä paljon reippaampi ja oma-aloitteisempi. Hän aloittaa viikon päästä myös kiekkokoulussa (siis meidän vauva alkaa harrastamaan kiekkoa jo nyt. Yyyyh). Hän käyttää lauseita kuten "oh my god" aivan kuten isoveljensä. Hän osaa yhtäkkiä tehdä omat leipänsä sekä kaataa maidon lasiin - when did this happen? Silti hän on tietenkin vielä se meidän pienin hulivili ja ei ole ollenkaan eriskummallista, että hän pyörii ympäri kämppää pukeutuneena hulk-asusteisiin ja karjuu kuin monsteri. Meidän nuorimmainen kävi myös ensimmäistä kertaa reissussa ilman meitä vanhempia. Todella reipas pieni mies.

Vauvakilpparimme, Lordi, on osoittautunut leppoisaksi kaveriksi. Syötämme häntä aamuin ja illoin viherlehdillä. Välillä hän ei syö lainkaan ja viettää suuren osan ajasta möllöttäen lämpölampun alla ja seuraavana päivänä hän möykkää terraariossaan kuin pyörremyrsky. Hauskaa katsottavaa. Meistä kaikista tuntuu siltä, ettemme vielä ihan tunneta toisiamme, joten vietämme paljon aikaa vain katsellessa hänen touhua. Viime viikonloppuna kävin poimimassa lehtiä äitini puutarhasta ja kuivattelen niitä nyt sanomalehtipapereiden päällä meidän olohuoneessa. Näistä kuivatuista lehdistä on tarkoitus saada kilpparille lisäravintoa talvella kun ulkoa ei voi enää poimia tuoreita lehtiä.

Mitä sinulle kuuluu?

-Såfin