Big mistake

Kaikki alkoi eräänä päivänä kun teimme iltapäiväretken Kouvolan suuntaan. Vierailimme matkallamme tutulla maatilalla jossa tiesimme olevan sekä lehmiä että pupuja ja taitaa siellä joku satunnainen maatalokissakin olla. Lapset rakastavat eläimiä ja haluamme tarttua kaikkiin tilaisuuksiin näyttää lapsille mitä elämä voi olla kaupunkirajojen ulkopuolella. Pysähdyimme maatilalla ja näimme siellä vastasyntyneen muutaman päivän ikäisen vasikan. Liikkistä. Kun minä pysähdyin kuvaamaan valtavan isoja lehmiä karsinoissaan pyllistin hieman liian pitkälle (Big mistake!) ja eräs lehmä nuolaisi takapuoltani. Hahaa.. Meinasin kuolla nauruun. Kaupunkilaismutsi tulee heilumaan järkkärin kanssa navettaan ja saa kokea kunniansa. Sitten saimme kuulla uutisen. Myös pupuaitauksessa oli kuusi kappaletta juuri viikko sitten syntynyttä pientä pupua. Päätimme tietenkin mennä katsomaan niitä. Poimimme matkallamme voikukanlehtiä pihapiiristä ja suuntasimme aitaukselle..

Saimme hetken päästä luvan mennä sisälle pupuaitaukseen silittämään pupuja. Lapset olivat ikionnellisia. Pienet pallerot pomppivat hieman säikähtäneesti pakoon kunnes hetken päästä tottuivat poikien läsnäoloon ja heidän voikukkalehtivarastoon. Lopulta meidän isi-ihminen sai yhden pienimmistä pupuista napattua syliin silitettäväksi. (Big mistake!) Ja me rakastuimme. Niin pieni ja sileä palleroinen. En kestä. Lapset kysyivät toistuvasti saisimmeko ottaa hänet mukaan kotiimme. Olisi kyllä tehnyt mieli. Niin suloinen hän oli. Sinne me kuitenkin hänet jätimme - sisarustensa kanssa jatkamaan maataloelämää hyvässä ympäristössä.

En tiedä voimmeko koskaan enää mennä katsomaan mitään eläinkunnan vastasyntyneitä ihmeitä kun niin rakastumme joka kerta!

-Såfin