Monella on edessä arkeen paluu nyt lähiviikkoina. Niin myös meillä. Minä haluaisin tehdä kaiken valmiiksi hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Haluaisin, että maailma olisi valmis siinä vaiheessa kun palaamme töihin kesälomalta. Ideaalitilanteessa pakkanen olisi täynnä kotiruokaa, kaapit olisi siivottu, syksyn uudet lastenvaatteet olisi kaikki hienossa rivissä vaatekaapissa odottamassa kylmempiä säitä. Kengät huollettu, autot pesty ja pankki- ja muut virastoasiat olisi hoidettu. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole ainakaan meidän perheessä. Emme juuri ollenkaan ole valmistautuneet arjen alkamiseen, lukuunottamatta siis tätä pientä paniikkikohtausta jonka juuri nyt koen. Hahaa. Ja miten kaikki edes voisi olla valmiina kun olemme käyttäneet kesälomaviikot reissaamiseen ja rentoutumiseen mökillä..
Joka kerta kun palaamme kesälomalta töihin nukun paluuta edeltävänä yönä todella huonosti. Stressaan sitä heräänkö herätyskelloon, sitä miten tulemme selviämään arkirallista ja sitä mitä kaikkea tuleva syksy tuo tullessaan. Mietin joka kerta loman loppuessa sitä, ovatko akut nyt riittävän ladattu jotta olisi puhtia selvitä loppuvuodesta.
En tietenkään vain stressaa omaa jaksamista. Mietin myös lapsia. Ovatko he saaneet levätä riittävästi, kokea riittävästi jännittäviä asioita ja tankanneet riittävästi läheisyyttä. Meidän esikoinen sanoi minulle eilen hartioitaan roikottaen, että on tylsää kun loma loppuu. Niin se kai on, loman päättyminen on haikeaa mutta nyt pitää vain kerätä kaikki into ja fokusoida energiat syksyyn ja kaikkiin uusiin jännittäviin juttuihin. Pitää löytää uudet ilot alkavasta arjesta ja suunnitella seuraavaa lomaa. On tärkeää, että on suunnitelmia ja haaveita tulevaisuutta varten. Ja on arjen alkamisessa myös jotain hyvää. Itse ainakin iloitsen rutiinin palauttamisesta etenkin ruokailun ja liikkumisen suhteen. On kivaa olla lomalla, mutta ainakin keho voi paremmin kun pääsee takaisin tavalliseen rytmiin. (Tai näin minä ainakin uskottelen itselleni, että olisi jotain positiivista sanomista tähän arki-paniikkiin. Hihii..)
En tietenkään vain stressaa omaa jaksamista. Mietin myös lapsia. Ovatko he saaneet levätä riittävästi, kokea riittävästi jännittäviä asioita ja tankanneet riittävästi läheisyyttä. Meidän esikoinen sanoi minulle eilen hartioitaan roikottaen, että on tylsää kun loma loppuu. Niin se kai on, loman päättyminen on haikeaa mutta nyt pitää vain kerätä kaikki into ja fokusoida energiat syksyyn ja kaikkiin uusiin jännittäviin juttuihin. Pitää löytää uudet ilot alkavasta arjesta ja suunnitella seuraavaa lomaa. On tärkeää, että on suunnitelmia ja haaveita tulevaisuutta varten. Ja on arjen alkamisessa myös jotain hyvää. Itse ainakin iloitsen rutiinin palauttamisesta etenkin ruokailun ja liikkumisen suhteen. On kivaa olla lomalla, mutta ainakin keho voi paremmin kun pääsee takaisin tavalliseen rytmiin. (Tai näin minä ainakin uskottelen itselleni, että olisi jotain positiivista sanomista tähän arki-paniikkiin. Hihii..)
Panikoitko sinä arjen alkamista?
-Såfin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti