Iloa ja pelkoa mustikkametsässä

Kun vuosi sitten olimme mustikkametsässä meidän pojat säntäsivät edestakaisin, kadottivat kipponsa ja kompastelivat sammaleiden ja suurten kivien välissä. He olivat kuitenkin silloin jo mukana, ainakin hengessä. Hahaa.. Olemme aina viihtyneet meidän mökin vieressä sijaitsevassa metsässä. Siellä me ja linnut kilpailemme keskenämme siitä kuka kerkeää poimia mustikat ensin. Vaikka pojat eivät aiemmin ole kunnolla edes poimineet marjoja he ovat silti aina nauttineet siitä, että voivat istahtaa mustikkametsään ja syödä marjoja suoraan puskasta. Ei ole montaa söpömpää asiaa kuin lapsen mustikasta värjäytynyt hymy. Tänä vuonna mustikat kypsyivät mökillämme reilu viikko sitten ja jokainen meistä otti oman kunnianhimonsa suuruisen kipon mukaan ja ryhtyi hommiin. Ja arvatkaa mitä?! Lapset jaksoivat ensimmäistä kertaa poimia oman kipponsa täyteen mustikoita..

Lapset rakastavat metsässä oloa. Ne tutkivat marjojen lisäksi sieniä, ötököitä ja myös metsästä löytyviä koloja siinä toivossa, että näkisivät niissä eläimiä. Minä taas pelkään kuollakseni, että joku kerta vielä astun hiirenpesään. Iiik.. Tähän mennessä olen kuitenkin päihittänyt pelkoni mustikoiden takia. Hahaa.. Me täytämme joka vuosi puolet meidän pakkasesta mustikoilla ja puolukoilla. Pääosin marjoja kuluu meillä smoothieiden joukossa, mutta puolukoista keitämme myös mehua ja hilloa. Nyt tuoreina mustikoita kuluu paljon maustamattoman jugurtin seassa tai ihan vain sellaisenaan. Ja hei kyllä joka vuosi täytyy myös leipoa ainakin yksi mustikkapiiras omista marjoista. Ihan parasta!

Oletko sinä käynyt marjametsässä?

-Såfin