Ilta ennen eskarin alkamista

Meitä vähän jännittää. Kun puhun meistä tarkoitan lähinnä minua. Hahaa.. Olen pohtinut koko päivän sitä miten meidän pieni mies sopeutuu uuteen kuvioon eskarissa joka alkaa huomenna. Siellä häntä odottaa uusi isompi ryhmä, uusi rakennus, uudet hoito- ja eskaritädit sekä uusi päivärytmi. Oikeastaan koko paketti jännittää. Yritän erityisesti tänä iltana olla näyttämättä omia tunteitani ja peitän ne kaikenlaiseen touhuun. Liimaamme viimeiset nimitarrat vaatteisiin ja juomapulloon. Kirjoitamme nimen uuteen mappiin joka ohjeen mukaan piti olla matkassa ja pakkaamme vaihtovaatteet reppuun. Hän näyttää iloiselta, hieman jännittyneeltä, mutta iloiselta. Minä kerron hänelle, että minä tulen viemään hänet aamulla esikouluun ja lupaan, etten lähde ennen kun hän antaa minulle luvan. Kerron, että tulemme yhdessä katsomaan mihin hänen ulkovaatteet jätetään ja missä vessat ovat. Vastasin kysymyksiin jotka mietityttivät häntä. Hän nyökyttelee minulle ja näyttää ainakin ymmärtävän antamani vastaukset..

Illalla ompelen vielä hänen uusiin villatossuihin nimikirjaimet keltaisella langalla. Selitän vielä uudestaan miksi niin teen: "jotta hän tunnistaisi omat vaatteet paremmin". Hän kysyy minulta jos olen stressaantunut. Vastaan, etten ole. Valehtelin, olen ehkä vähän stressaantunut ja ylitunteellinen juuri tänään. Käännän kuitenkin puheenaiheen häneen ja keskustelemme hänen tunteista. Hän vaikuttaa yllättävän reippaalta. Myös pikkuveli haluaa ymmärtää miksi huominen päivä on niin suuri. Luemme kaikki kolme yhdessä sadun jossa Mikko Mallikas aloittaa koulun. Vaihdan "koulu"-sanan sadussa "esikouluun".

Peitellessäni pojat he haluavat vielä hetken jutella siitä mitä huomenna aamulla tapahtuu. Käymme kaiken vielä uudestaan läpi ja annan heille suukot ja jätän lopulta oven lastenhuoneeseen rakoselle takanani. Huokaisen. Huomenna se alkaa. Lapset nukahtavat hetkessä. Ilmeisesti minä olen se meistä joka jännittää huomista kaikista eniten..

Alkaako/alkoiko jollain muulla eskari tai koulu?

-Såfin