Selitä minulle miten maailma toimii

Meidän koti on täynnä kysymyksiä. Lähinnä siksi, että meidän pian 6-vuotias ei millään saa tiedonhaluaan sammutettua yksinkertaisilla vastauksilla, vaan hän haluaa ymmärtää kaiken. Olen aina tiennyt, että tällainen vaihe tulee eteen lapsen kasvaessa. Ensin hieman nuorempana kun lapsi vastaa jokaiseen vanhempansa lauseeseen sanalla "miksi" ja nyt myöhemmin nämä miksi-kysymykset muuttuvat monimutkaisemmiksi. Yhtenä päivänä nyt kesälomalla olimme viettäneet suurimman osan päivästä vastaillen mitä erikoisimpiin kysymyksiin. Iltapäivällä naurahdin sitten ja silitin meidän esikoisen päätä ja sanoin hänelle hymyillen, että "sinulla taitaa olla pää täynnä kysymyksiä, eikö niin?" Hänen silmät syttyivät ja näin innostuksen hänen kasvoissaan. Suurin silmin ja pää edelleen nyökyttäen minun esittämään kysymykseen hän alkaa latelemaan kysymyksiään minulle..

Seuraavat kaksi minuttia hän lateli meille innoissaan kaikki kysymykset jotka juuri sillä hetkellä olivat päällimmäisenä mielessä. "No, ensinnäkin mistä autojen maali on tehty ja toiseksi niin miten se voi pysyä kiinni autoissa kun nehän ovat kumminkin metallia. Ja sitten minä mietin, että miksi se on niin, että kaikki dinosaurukset ovat jo kuolleet. Miksi, siis minne ne menivät? ja miksi taloja ei voi rakentaa muovista koska lelutkin voidaan ja tarkalleen miten kaukana tähdet ovat ja, ja..." Kysymysmonologin aikana me kuuntelimme hiljaa nyökyttäen sillä kysymysten väliin ei jäänyt aikaa vastauksille. Tämä hetki kuitenkin minusta kuvasti valtavan hyvin sitä miten hurjan paljon tämänikäiset janoavat tietoa. Imevät sitä itseensä kuin sienet. Loppuilta menikin sitten vastaillen erilaisiin kysymyksiin (välillä googlea käyttäen), niin kuin varmaan myös tulevat päivät ja viikot tulevat menemään. Hahaa..

Onko teillä ollut vastaavia vaiheita?

-Såfin