Kun kaikki muuttuu

Olen tässä viimeisen viikon aikana tullut pohtineeksi vähän syvempiä asioita. Meidän rakennusprojektimme valmistuttua koko perhe viettää vihdoin suurimman osan ajasta yhdessä saman katon alla. Aiemmin perheemme käytännössä asui eri osoitteissa kun meidän isi-ihminen edisti rakennusprojektiamme ja minä pyöritin meidän arkea ja hoidin poikia. Vaikka meillä vielä on paljon juttuja kesken täällä uudessa talossa, saamme nyt edistää asioita yhdessä samassa osoitteessa. Kaikki on ikäänkuin palautunut ennalleen. Silti mikään ei ole enää samanlaista. Olen aina tiennyt olevani riippuvainen rutiineista ja tavoistani. Anna minun selittää. Jos esimerkiksi joulua ei vietetä samalla tavalla kuin ollaan tehty vuosikaudet, se ei minusta ole joulu ollenkaan. Tai jos juoksulenkkini ei kulje tuttua reittiä pitkin tai kestää kauemmin kuin normaalisti sitä ei voida laskea onnistuneeksi treeniksi. Teen niin kuin aina olen tehnyt, koska se tapa on hyväksi todettu. Tiedän varmuudella myös, että meidän vanhempi poika on juuri samanlainen kuin minä: herkkä muutoksille. Minä olin sentään jotenkin valmistautunut muuttoon, mutta tavaroiden siirtyminen uuteen osoitteeseen ei ollut ainut mikä muuttui..

(Yllä random kuvia meidän menneen viikon arjesta. hih.) 

Samalla kun meidän tavarat muutti uuteen kotiin muuttui kaikki muutkin asiat. Pienistä asioista suuriin. Hammastahna on uudessa laatikossa, paikat ruokapöydän ympärillä meni uusiksi ja pyykkikorikin on eri huoneessa. Paikka jossa istun tekemässä töitä kun työskentelen kotoa on eri. Nämä ovat pieniä asioita. Ihminen varmasti oppii uusiin rutiineihin melko nopeasti mutta ennen sitä kaikki vie vähän enemmän aikaa. Siihen mihin en tullut valmistautuneeksi oli mm. se miten myös meidän lähikauppa muuttui. (Tiedätkö monta ärsyttävämpää juttua kuin tehdä ostokset isossa vieraassa kaupassa?!) Tai se, että kävelyreitit ja lähipuistot on eri. Se miten ajomatka kotiin töistä onkin eri. Se miten lähibussit ovat eri. Se, että naapurit on eri. Se, että koko ympäristö on eri. Kaikki on muuttunut. 

Älä ymmärrä minua väärin, olemme koko perhe superinnoissamme siitä, että saamme asua uudessa ja niii-iin hienossa kodissa. Mutta tähän kaikkeen tottuminen vie aikaa. Totuttelu vie enemmän aikaa ja energiaa kuin olimme kuvitelleet. Nyt on kulunut viikko muutosta ja olemme jo yrittäneet päästä kiinni uuteen arkeen. Olemme etsineet poikien kanssa pyöräilyreittejä ja löytäneet hiekkarannan. (vau!) Olemme kesken muuton saaneet kutsun naapureille grillaamaan. Olemme tajunneet, että meidän lähikauppassa on aivan huikea valikoima tuotteita. Olemme nauttineet lyhentyneestä työmatkasta ja koulumatkasta. Kaikki on siis hyvin, mutta vain eri tavalla kuin ennen..

-Såfin