Totuus valokuvien takana

Me halusimme tänä vuonna muistaa meidän elämämme äitejä valokuvilla. Minulla oli visio siitä, että lähtisimme yhdessä pikkupoikien kanssa metsäretkelle ja pysähtyisin ottamaan pojista valokuvia kun he ovat poimimassa valkovuokkoja. Todellisuudessa halusin sellaiset kuvat jossa ei poseerata vaan poimitaan kukkia rennoissa tunnelmissa keskellä metsää. Hahaa.. Juu, ei se ihan niin mennyt. Lapsia valokuvatessa törmää aina moneen haasteeseen. Joku ei ehkä halua tulla kuviin, tai kuten meidän tapauksessa, joku ei ehkä halunnutkaan poimia valkovuokkoja. Vaikka meidän lapset ovat tottuneita olemaan kuvattavana voin kertoa, että jokaista onnistunutta valokuvaa kohden on aika monta epäonnistunutta räpsyä. Alla on kolme kuvaa jotka pääsivät mukaan äitienpäivälahjaan ja yksi joka kuvastaa niitä noin 40 muuta "ei-niin-onnistunutta" kuvaa. Arvaatko mikä on mikä..? 

Onnistuneimmat lapsikuvat ovat minusta yleensä otettu ihan rändom tilanteissa ilman poseerausta. Lapset tykkäävät hassutella kameran edessä, mutta osaavat harvoin hymyillä luontevasti käskystä. (Kuten myös harva meistä aikuisista). Häpäen hieman myöntää, mutta käytän usein lahjomista hyödykseni valokuvatessani lapsia. Tällä kertaa palkinto oli jäätelö. Lisäksi valokuvaamiselle pitää varata riittävästi aikaa. Huomaan ainakin itse, että lapset eivät yhtään tykkää jos heilun kameran kanssa heidän edessä jakelemassa äkäisiä ja kiireisiä ohjeita. Suurin haaste on kuitenkin ottaa kuvia jossa on enemmän kuin yksi lapsi. Tiedätte ehkä mitä tarkoitan - tilanteessa on silloin monta muuttujaa. Onneksi saimme loppujen lopuksi tänä äitienpäivänä otettua ihan onnistuneet kuvat niin, että kumpikin näkyy kuvassa ja on kutakuinkin iloisella päällä. 

Onko sinulla vinkkejä siihen miten saisi otettua hyvät kuvat lapsista?

-Såfin