Tapaturmien syöksykierteessä

Joskus minä nauroin salaa ihmisille jotka jatkuvasti juoksivat lastensa kanssa sairaalan päivystyksessä. Myönnän sen nyt: pyörittelin silmiäni heille sillä kuvittelin jotenkin, että nämä ihmiset joiden lapset jatkuvasti olivat tapaturmissa tai hankkiutuivat ongelmiin olivat jotenkin epäonnistuneita vanhempina. Kuvittelin rehellisesti, että tapaturmat ja sattumat johtuivat siitä, ettei nämä vanhemmat katsoneet omien lastensa perään. Nyt tiedän paremmin. Nyt minä olen SE ihminen ja tiedän, että tapaturmia tapahtuu myös silloin kun lapsi ei ole laiminlyöty ja myös silloin kun itse istuu ihan vieressä valvomassa tilannetta. Meillä on viime päivien ja viikkojen aikana ollut sellainen hurja jakso ja olemme juosseet sairaalassa enemmän kuin joka toinen viikko. En vitsaile. Ollaan jo käsipäivää tuttuja sen respa-leidin kanssa. Heh. Sanotaanko näin, että meidän pojat ovat jotenkin aika hurjassa iässä. Toinen on 6-vuotias ja on jo hieman järkevämpi ja motoorisesti kehittyneempi ja sitten on meidän 4-vuotias pikkuveli joka yrittää jokaista samaa temppua kuin isoveljensä..

Viime viikolla meillä on ollut poikkeuksellisen.. kröhöm.. "tapahtumarikkaita" päiviä. Kun olimme grillaamassa naapureiden luona, lapset leikkivät olohuoneessa eräällä pyörivällä tuolilla ja meidän 4-vuotias tippui tuolilta takaraivo edellä. Lattialla lojunut pikkumotskari jäi pään ja lattian väliin ja aiheutti samalla hieman suuremman murheen. Kuopuksemme sai putoessaan reiän päähän. Verta tuli haavasta jonkun verran, mutta selvisimme siitä lopulta säikähdyksellä ja muutamalla yöherätyksellä kun varmistimme, ettei hän ollut saanut aivotärähdystä.

Muutaman päivän päästä edellisestä tapaturmasta sain tekstarin perhepäivähoitajaltamme jossa lukee ".. hän on "haistellut" pikkukiviä pihalla ja yksi kivi on nyt juuttunut sieraimeen, en näe kiveä taskulampulla enää joten se ehkä jo lähti irti. Tämä ihan vain tiedoksi, jotta tiedät mikäli myöhemmin ilmaantuu oireita". Myöhemmin tajusimme kiven olevan vielä sieraimessa. Sairaalareissuhan siitä koitui. Tavalliset pihdit ei auttanut ja toimenpide jouduttiin tekemään puudutuksessa. Juuri ennen kuopuksemme pari tapaturmaa olimme myös vanhemman poikamme kanssa päivystyksessä kun hän sai vakavan allergisen reaktion jonka johdosta hänen iho peittyi punaisilla alueilla ja läikillä. Sairaalareissuja on siis ihan riittämiin. Huhheijaa.

Kun kerron nämä tarinat ystävilleni ja työkavereilleni kaikki vain katsoo minua hassusti ja sano vakavasti: "kaksi poikaa, kaksi poikaa". Heh. Pidän sormia ristissä, että tapaturma-bingossa saamamme suora olisi nyt tässä ja saisimme edes pienen tauon sairaaloista..

Onko sinun perheessä sattunut tapaturmia viime aikoina?

-Såfin