Pikkuserkkuja

Meidän isi-ihmisellä ei ole sisaruksia. Sen sijaan hänellä on serkut jonka kanssa hän on hyvin läheinen. Lapsuuden kesät he viettivät yhdessä mummolassa ja siellä he keksivät kaiken maailman jekkuja, aivan kuten pienten lasten kuuluu. Nyttemmin kaikki serkut asuvat jonkun moisen ajomatkan päässä meistä, mutta pyrimme aina tilanteen tulleen näkemään. Kun muutamia viikkoja sitten klaaniin liittyi uusi pieni tyyppi saimme kutsun (vai kuitsuimmeko itsemme, heh?! :) tulla tutustumaan häneen ja hyppäsimme koko perhe autoon ja lähdimme ajamaan parin tunnin ajomatkaa kohti Tamperetta. Meidän pojat arvuuttelivat autossa mitenköhän pieni vauva mahtaisi olla ja jos totta puhutaan niin kyllä kaikki me odotimme vauvan ja koko serkkuperheen näkemistä todella paljon..

Kun saavuimme perille, ovella vastassa oli kaksi ylpeää isosiskoa joille meillä oli pienet kesälahjat mukana. Onhan se aikamoinen mullistus kun perheeseen syntyy uusi vauva, mutta ylpeinä kummatkin isosiskot esittelivät uusinta perheenjäsentä meille. Isommat lapset leikkivät suuren osan illasta vapusta jääneillä ilmapalloilla ja naureskelivat minkä kerkesivät. Pienintä meno ei näyttänyt häiritsevän. Nämä pikkuserkut saavat aina pystyyn leikit ujostamatta heti alkumetreillä, vaikkakin me emme näe edes joka kuukausi. On kiva huomata, että he ovat niin samanhenkisiä. Kotimatkalla saimme pojilta monen monta toivetta siitä, miten meillekin pitäisi syntyä vauva ja mieluiten vielä täksi kesäksi. Meidän esikoinen jopa lupasi hoitaa vauvaa yöllä, vaihtaa kaikki vaipat ja syöttää häntä. Hahaa..

Tervetuloa maailmaan pikkuinen. Pian sinäkin pääset mukaan heittämään ilmapalloa pikkuserkkujen kanssa!

-Såfin

PS. Me saamme jo pian nuuhkutella seuraavaa vauvaa, koska kummatkin siskoni kulkevat vieri vieressä vatsat pystyssä ja odotamme ihan näinä päivinä iloviestiä seuraavasta uutukaisesta.