4 vuotta sitten

Miten paljon perheen elämä voikaan muuttua 4 vuodessa? Olen kirjoittanut tätä blogia jo melkein viisi vuotta ja siitä olen iloinen nyt. Blogi toimii minun valokuvakirjana jonka avulla milloin vain voin hypätä vuosia taaksepäin meidän elämässä. Neljä vuotta sitten meidän elämä näytti todella erilaiselta kuin nyt. Meillä oli silloin pieni 1-vuotias joka piti meidät todella kiireisinä. Hän ei vielä puhunut sanaakaan mutta oli sitäkin vauhdikkaampi liikkuja. Meillä syötettiin (tai ainakin yritettiin) kuopuksellemme kaikki hänen ruoka-annokset. Meillä vaihdettiin vaippoja, herättiin yöllä ja lohdutettiin pientä tyyppiä monta kertaa päivässä kun hän oli kopsauttanut päänsä pöydänkulmaan tai kaappiin. Meidän esikoinen, silloin 3-vuotias, oli itsenäistymässä kovaa vauhtia. Muttei myöskään hän vielä nukkunut kokonaisia öitä omassa sängyssään. Olimme eläneet tiiviisti vauva ja taapero-vuosia pian 4 vuotta ja olimme TODELLA VÄSYNEITÄ. Samaan aikaan meidän isi-ihminen kävi koulua, kasvatti harrastusyrityksen toimintaa ja otti vastaan vaativamman roolin päivätyössään.. 

Minä elin ikäkriisin aikoja. Olin juuri täyttänyt 30-vuotta, enkä ollut varma haluaisinko juhlia tätä tasalukua. Päätin parissa kuukaudessa kuitenkin, että oli aika ryhdistäytyä. Oli aika ottaa takaisin palanen minuudesta. Olla jokin muu kuin vauvan ja taaperon äiti. Järjestin sittemmin 30-vuotisjuhlat ja samalla varasimme lasten syntymän jälkeen ensimmäisen yhteisen ulkomaanmatkan isi-ihmisen kanssa. Lähtisimme kahdestaan Venetsiaan, se tuntui jännittävältä ja kivalta. Samalla harrastin ja kasvatin intohimoisesti valokuvaamistaitojani. Järkkäri kulki mukana joka paikassa. Ai että, kaikesta kiireestä huolimatta muistan lämmöllä tätä aikaa. Samalla olen todella iloinen siitä, että olemme päässeet tästä elämänvaiheesta yli. 4 vuotta sitten elimme perhe-elämämme murrosikää. Minä vaihdoin myös lopulta samoihin aikoihin työpaikkaa ja ostimme tontin. Kaikki muuttui. 

Tänä päivänä asumme talossa jonka rakennutimme sen tontin päälle jonka ostimme 4 vuotta sitten. Valmistuimme ja kasvoimme omissa rooleissamme työpaikoissamme. Vaikka pilkomme vielä lihapalat pojille ja autamme heitä solmimaan kengät niin isossa kuvassa meidän elämä on jotain aivan muuta nyt. Meillä on enemmän omaa aikaa, emme nostele lapsia enää ja muutenkin pystymme jo ohjaamaan heitä puheen avulla. Olemme varmempia vanhempina ja tuntuu siltä, että osaamme nämä hommat. Olemme oppineet uuteen elämänvaiheeseen. Vaihe jolloin pojat voivat jäädä ulos koulun pihalle leikkimään sillä aikaa kun käymme äänestämässä. Vaihe jolloin pojat itse auttavat jo kotihommissa. Suurempia murheita on varmasti vielä luvassa, mutta suuressa kaavassa on niin kiva huomata että jokainen hetki meidän perheen taipaleessa on johtanut tähän päivään. Olemme onnellisia nyt ja olimme onnellisia silloin. Kaikelle on aikansa.

Minkälaista vaihetta sinä elit 4 vuotta sitten?

-Såfin

PS. Neljä vuotta sitten Leijonat sijoittuivat 6 sijalle MM-kisoissa :)