Kilpikonna lapsiperheessä

Meidän kilpikonna, Lordi, on nyt asustanut meillä melkein vuoden. Hän oli saapuessaan meille todella pieni ja vasta puolen vuoden ikäinen. Tämä kilpikonna on minulle ja meidän pikkupojille ensimmäinen kotieläin koskaan. Jännitin kotieläimen hankkimista paljon, päällimmäiseksi siitä syystä, että epäilin meidän resursseja hoitaa viidettä perheenjäsentä hyvin. Ja kun teemme jotain, haluamme myös olla hyviä siinä. Kun lopulta pitkän pähkäilyn jälkeen päädyimme hankkimaan kilpikonnan, olimme sekä jännittyneitä että odottavaisia. Olin ehkä vähän naiivi ja luulin löytäväni netistä paljon tietoa siitä miten pienestä vauvakilpikonnasta pitäisi pitää huolta. Olin väärässä. Monessa paikkaa varoitettiin väärästä tiedosta ja olimme epävarmoja kaikesta. Eikä jokaisella naapurilla tai tutulla ollut kokemusta maakilpikonnan hoitamisesta - koira ja kissaihmisiä puolestaan olisi löytynyt paljon. Alkukankeuden jälkeen pääsimme hyvin käyntiin. Meidän kilpikonna osoittautui uteliaaksi, yllättävän leikkisäksi ja kaikkiruokaiseksi. Olemme olleet super-tyytyväisiä kilpikonnaamme. Ajattelin jakaa teille ajatuksiani siitä miksi uskon kilpikonnan olevan yksi parhaimpia kotieläimiä kiireiseen lapsiperheeseen. 

Ensinnäkin on harvoin niin, että joku perheestä olisi allerginen kilpparille. Allergisoituminen on tietenkin etenkin ikävää lapsiperheessä jos rakkaasta kotieläimestä joudutaan luopumaan. On toki todettu muutama harvinainen tapaus jolloin myös kilpikonna on aiheuttanut allergiaoireita. Meillä ei onneksi käynyt niin, vaikka olemme monelle muulle eläimelle hyvinkin allergisia. 

Kilpikonnan hoitaminen on äärimmäisen helppoa. Kilpikonnalla on viikon aikana paastopäiviä. Eli kun totut kilpikonnasi rytmiin, hänet voi hyvin jättää esimerkiksi yön yli yksin kotiin omaan turvalliseen terraarioon ja hän pärjää päivän-kaksi ilman ruokaa. Kilpikonnaa ei myöskään tarvitse viihdyttää, sillä se temmeltää hyvin ihan omissa oloissaan omassa terraariossa, kunhan siellä on riittävästi virikkeitä. Kiireen tullen kilpikonna pärjää siis hyvin vähällä huomiolla. Talvisin kilpikonna on poissa pelistä horrostamisen takia n. 3 kk. 

Kilpikonnan hoitaminen on myös halpaa. Kesäisin kilpikonna syö luonnosta löytyviä viherkasveja ja kukkia. Talvisin niille annetaan pääosin salaattia ja yrttejä. Lisäksi he saavat myös ravintolisää (vitamiinia) joka ei maksa paljon. Sanoisin, että muihin eläimiin verrattuna kilpikonnan hoitaminen on siis myös todella halpaa. Toistaiseki me emme ole joutuneet viemään kilpikonnaamme eläinlääkäriin.

Onko kilpikonna seuraeläin? Monet varoitteli meitä siitä, ettei kilpikonnasta ole seuraa ja että lapset saattavat tylsistyä siihen aika nopeasti. Meillä ei ole vuodessa käynyt niin. Lapset tykkäävät katsoa meidän kilpparia kun se kävelee ympäri kotiamme. Joskus kilpikonna jopa kiipeää syliin. Varsinaisesta sylieläimestä ei ole kyse ja nostelua tulisi välttää, mutta toki kilpikonnaan voi koskea ja sitä voi silittää. Me olemme varmoja siitä, että meidän kilppari kommunikoi meille. Se koputtaa kilvellään terraarion lasia, kun hän haluaa pois. Hän myös yrittää kiivetä kämmenelle silloin kun hänelle antaa ruokaa. Se ei pure tai käyttäydy mitenkään agressiivisesti meitä kohtaan, päinvastoin - hän on yllättävänkin hellyyden kipeä.

Pari asiaa on haastavaa kilpikonnan kanssa yhdistettynä lapsiin. Kilpikonna ei osaa väistää juoksevaa lasta, joten kun kilpikonna on vapaana lapset eivät voi juosta ympäriinsä. Kilpikonnat tykkäävät piiloutua pieniin paikkoihin, tyynyjen tai sohvan alle tai jopa kenkiin (kuten kuvassa) ja siksi on olemassa riski että joku voisi astua sen päälle. Siksi minä tiedostan kokoajan missä kilpikonnamme liikkuu ja lapsille kerrotaan myös milloin kilpikonnamme liikkuu vapaasti. Silloin he eivät saa juosta tai riehua - mutta tähän he ovat myös tottuneet. Lisäksi en suosittele kilpikonnaa lapsiperheeseen jossa elää pieni taapero joka laittaa kaikkea suuhun. Kilpikonnan suolistossa on luontaisesti pieni määrä salmonella-bakteeria joten suuhun ei pitäisi laittaa mitään kilpikonnan terraariosta. Meillä pestään varmuudeksi myös aina kädet kun olemme olleet kosketuksessa kilpikonnan kanssa. Ehkä vähän hysteeristä, mutta lasten kanssa täytyy olla varma näistä asioista.

Kaikenkaikkiaan kilpikonna on kiireisen lapsiperheen paras kaveri! Hän on siellä kun lapset haluavat katsella hänen temmellyksiä ja samalla hän pärjää hienosti myös itsekseen vähäisellä huollolla ja huomiolla.

-Såfin