Heippahei ihanat tyypit. Tällä viikolla meidän arkistressi on helpottamassa. Olemme jälleen pystyneet suunnittelemaan treenejä ja aikatauluttamaan kaveritreffejä arki-illoille. Yhtenä iltana huokaisin kun istahdin meidän olohuoneen sohvalle töiden jälkeen. "Tämä on meidän koti", ajattelin. Tästä talosta ja sen huoneista tuli ihan mielettömät - juuri sellaiset kuin halusimmekin. Pala palalta olemme saaneet sisustusta paikoilleen. Meillä on toimiva työhuone johon sain toteuttaa värikoodatun kirjahyllyn. Saimme luonnonmukaisen ihanan maton paikoilleen ja kaiken kruunaa huoneen hienot pimennysverhot. Arkisisustus on kuitenkin monessa mielessä erilainen kuin se mitä sliipatuissa blogikuvissa näkyy. Työpöydällä on aina pino paperia ja sohvalla lojuu vaatekaappiin meneviä puhtaita vaatteita. Keittiössä meillä on välillä ruoka-aineita ja puoliksi nypittyjä yrttejä esillä keittiötasolla. Lipastolla lojuu lasten piirrustuskynät korissa. Sohvan tyynyt eivät (koskaan) ole väärikoodatussa järjestyksessä. Enkä häpeä tätä kaikkea - en sitten ollenkaan. Arki saa ja pitää näkyä kodissa. Liian sliipattu oikeastaan ahdistaa minua. Ihan kuin puunattu koti odottaisin jotain. Kenties vieraita saapuvaksi.
Sanoisin, että me pidämme melkoisen hyvää järjestystä tavaroissa myös arkena. Emme anna lasten jättää mielin määrin leluja ympäri kotia ja likaiset vaatteet ovat useimmiten heti kannettava pyykkikoriin. Tätä varten olemme asettaneet alakertaamme useita pyykkikoreja. Keittiön siivoamme myös pari kertaa päivässä jottei suuria tiskikasoja pääsisi kertymään. Pesemme pyykkiä monta kertaa viikossa. Siivoamme vähän kokoajan. Silti mikään koti ei ole täydellinen. Vaikka eteisessä on kuinka paljon kaappitilaa tahansa, lattialla lojuu aina pari koulureppua ja eniten käytetyt kengät ovat esillä ovimaton läheisyydessä. Jossain päin kotia lojuu minun keskeneräinen kirja ja pari ipadia. Joskus myös imuri on pysyvämpi osa meidän sisustusta.
Tykkään kukista myös arjessa. Se on pieni pala luksusta. Meidän ruokapöydällä on siksi usein kukkakimppu. Yhtenä päivänä näin kauhuissani miten minun 7-vuotias ja hänen kaverinsa kantoivat kauniita pitkiä pihakukkia käsissään kotimatkalla koulusta. He ojensivat leveä hymy naamallaan kimpun minulle. Hädissään tokaisin heti, ettei tällaisia istutuskukkia saa poimia toisten pihoilta. He kertoivat minulle kuitenkin liikuttavan tarinan. Vanhemmat pojat olivat ilmeisimmin repineet kukkia kadunvarresta muutamasta pihasta. Hetken päästä kukat olivat kuitenkin jätetty lojumaan pitkin teitä. Meidän pikkupojat eivät halunneet jättää kauniita kukkia kuihtumaan, joten he toivat ne kotiin ja pyysivät laittamaan maljakkoon. Minä tein työtä käskettyä. Meillä on nyt siis jonkun toisen kukat koristamassa kotia. Minusta ne ovat kauniit, vaikka ne ovatkin jonkun toisen. Tämä on sitä arkisisustamista.
Saako arki näkyä sinun sisustuksessa?
-Såfin
Oi miten kauniita kukkia! Kyllä meillä arki näkyy, vaikka päivän mittaan pyrin mennessäni palauttelemaan tavaroita paikoilleen. Mun mielestä kodin pitää kuitenkin olla asutun näköinen eli pikkuauto tv-pöydällä tai taideteosten peittämä ruokapöytä eivät häiritse keskellä päivää. Viimeistään illaksi kuitenkin lapset osaavat korjata jälkensä paikoilleen.
VastaaPoista