Hän oppi pyöräilemään!

Sain äitienpäivälahjaksi aivan huikean lahjan. Olimme juuri keskellä meidän äitienpäiväkierrosta jossa hypimme kahvipöydästä toiseen Mummojen, Äitien ja Fammojen luona. Otimme kahvittelutouhuihin tunnin tauon ja päätimme ulkoilla hetken. Meidän nuorimmainen 5-vuotias ilmoitti silloin varmalla äänellä, että hän haluaisi tehdä pyöräretken: "koska minä osaan nyt pyöräillä". Nauroimme hänelle hyväntahtoisesti sillä hän ei ole harjoitellut pyöräilemistä oikealla polkypyörällä kuin muutaman hassun kerran näiden vuosien aikana sillä potkuttelupöyrä on aina ollut hänen suosikki. Mutta tottakai suostuimme pyyntöön. Puimme pojille pyöräilykypärät ja nostimme pyörät esille autokatoksesta. Kuopuksemme on tänä vuonna perinyt isoveljensä vanhan pyörän ja tämä oli toinen kerta kun hän sitä pääsi testaamaan. Edellisellä kerralla homma päätyi itkuun, pyöräileminen olikin vaikeampaa mitä hän luuli... 

(Nämä pyöräilykuvat ovat muutaman vuoden takaisia.. :)..)

Tämä peritty polkupyörä on sellainen jossa on kunnolliset polkimet, käsi ja jalkajarrut ja mitä tärkeintä - se on pyörä ilman apupyöriä tai talutuskeppiä takana. Hän otti itsevarmasti pyörän viereensä, heitti jalan yli ja alkoi polkemaan. Se näytti niin helpolta. Tasapaino ja rytmi löytyi välittömästä. Aivan kuin jokin hänen aivoissa olisi tauon jälkeen loksahtanut paikoilleen ja hän olisi oivaltanut jotain. Leukani loksahti auki. Hän on siis mies joka on halunnut liikkua vain ja pelkästään potkuttelupyörällä. Aiemmin hän ei ole ollut edes kiinnostunut polkupyöristä, koska oma rakas potkuttelupyörä on taannut hänelle nopean vauhdin ja helpon ohjattavuuden. Sinne hän vaan lähti - alas meidän kotikatua hienosti polkien.

Hän oli niin ylpeä koko asiasta ja niin olimme me vanhemmatkin. Myöhemmin jatkoimme äitienpäiväkierrosta kuopuksemme polkupyörä takakontissa. Hän halusi näyttää uutta taitoaan myös kaikille tuttaville ja sukulaisille. 

-Såfin