2015/11/18

Tykkääkö joku oikeasti liikunnasta?

Pyydän anteeksi, tuo otsikko on täysin harhaanjohtava. Tai siis liikunnasta ajattelinkin kirjoittaa, mutta en siitä, että olisin siihen jotenkin turhautunut. Olen (ehkä jopa ensimmäistä kertaa) elämässäni päässyt sellaiseen kummalliseen zen-tilaan liikunnan suhteen. Minusta tuntui pitkään, että liikunta on sellainen pakollinen paha, aikasyöppö, josta joskus tuli hyvä olo ja joskus siitä väsyi entisestään. Ajattelin, että jokaisen on liikuttava sen takia, että pysyisi terveenä. Joskus olen myös ajatellut liikuntaa siitä näkökulmasta, että se kompensoisi huonoa syömistä. Kun liikuntaa miettii näin, siitä ei koskaan tule hauskaa - eikä se ole oikea osa elämää, vaan jollain tapaa päälleteipattu irrallinen asia. Näin ainakin minun kohdallani. 


Kesän jälkeen jotain minun suhtautumisessani liikuntaan muuttui. Olen aina tykännyt tanssillisista ohjatuista liikuntatunneista ja niistä olen yleensä saanut lisäenergiaa arkeen. Syksyn aikana olen tämän lisäksi löytänyt useamman uuden tavan liikkua josta aidon oikeasti pidän. Olen hurahtanut joogaan. Olen aivan täysin ja kokonaan mennyttä naista. Kerroin tästä hurahtamisesta jo aiemmassa postauksessa täällä. Lisäksi olen jostain saanut oikein kummaa lisäpotkua juoksemiseen. Matkaa taittuu helposti ja huohottamatta, eikä tunnin juoksulenkki ole ollenkaan tavaton. En tosiaankaan tiedä mistä tämä muutos johtuu. Olenhan minä "yrittänyt" harrastaa joksua jo monta vuotta. 

Lisäksi olen alkanut käymään kuntosalilla, jossa treenaa myös miehiä. Tämä on oikeastaan vaikuttanut minuun yllättävällä tavalla. Kun joku siinä vieressä tulee ja valitsee esimerkiksi vähän painavammat painot, ei voi toimia muulla tavalla kuin näin: "Jaahas, sinä valitsin vain 8 kiloiset painot, minä taidankin ottaa tästä nämä 9 kilon painot tästä vierestä.." Hahaa. Ai miten niin kilpailuhenkinen..? 

Näin yhtäkkiä minulla on jo neljä eri liikuntamuotoa, josta nautin hurjasti.. näin ei ole ollut koskaan aiemmin ja joo se tuntuu kivalta!

Onko sinulla useampia liikuntamuotoja joista oikeasti pidät?

-Såfin

PS. Tämä kirjoitus oli hieman "off topic", mutta tekipähän mieli jakaa.. :)

9 kommenttia:

  1. Ihana kuulla että oot löytänyt sen "liikunnan riemun" mistä puhutaan :D
    Mulla liikuntafiilikset on kyllä jokseenkin aaltoilevia, lenkkeilystä tykkään ja juoksuun haluaisin panostaa, kunhan löytäisin siihen aikaa. Nyt ollaan sairasteltu syksyllä ja se on vienyt vähän taas fiiliksiä.. No, aina löytyy tekosyitä :D
    Ryhmälikkunnasta tykkäisin myös jos vaan löytäisin siihen aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen kyllä oikeastaan tosi innoissani - ja outoa, että tämä innostus tuli vielä nyt näin pimeänä syksynä. :) Lenkkeily on kyllä tosi kivaa, kunhan siis ei sada räntää vaakasuorassa. Ryhmäliikunta on ainakin minulle ihan parasta niinä päivinä jolloin tiedän että en saa itsestäni yksin mitään irti. Ryhmäpaine auttaa! Hahaa..

      Poista
  2. Mun täytyy nyt kyllä myöntää, että syömishäiriön kanssa painineena liikunta on mulle nykyään jotain aivan muuta kuin hauskaa ja kaukana harrastusmahdollisuuksista asuvana on helpompi todeta ettei ole aikaa tai mahdollisuutta. Ehkä itselläni menisi helposti vieläkin överiksi eli liikun lasten kanssa sen mitä liikun, vaikka olisi ilmainen salikin kyllä käytössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta pääasia on, että jokainen tekee juuri niin kuin itsestä tuntuu hyvältä - omien voimavarojen puitteissa! <3 Lasten kanssa tulee kyllä liikuttua melkoisen paljon. Jokainen juoksee eri suuntaan ja kun kaikki on taas koossa, sama rumba alkaa taas. Hahaa..

      Poista
  3. Mä en oikeastaan tiedä mistä mä tykkään. Enää nykypäivänä. Käyn kerran viikossa (tiistaisin) jumpassa, joka on oikeastaan lähinnä lihaskuntoa harjoittava kuntopiiri. Siitä mä tykkään, se sopii mulle, mutta esim. eilen tein sen päätöksen, että jätin jumpan väliin ja menin mielummin reilun tunnin kävelylle raittiiseen ilmaan. Oon ollut poikien kanssa alkuviikon kotona, niin halusin mielummin ulkoilmaa kuin hikistä lihaskuntojumppaa.

    Mun suhtautumiseni on hyvin pitkälti sama kuin sulla on ollut. Se on sellainen mitä pitäisi tehdä, mutta kun ei saa aikaiseksi. Tai ei ole aikaa, ja se mistä ensimmäisenä varastan lisäaikaa muualle on varmasti omat liikunnalliset harrasteeni, jos niitä nyt edes oikeastaan on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sinun tiistai-jumppa kuulostaa tosi hyvältä ja kiva että nautit siitä. Se on pääasia. Eikä se ole mikään maailmanloppu että sen satunnaisesti vaihtaakin kävelyyn.. :)

      Se on kyllä todella vaikeaa keksiä minkätyyppisestä liikunnasta tykkää. Olen itse koittanut niiiin paljon eri lajeja ja uskotellut itselleni, että pidän niistä. On ollut HIIT-treeniä, tennistä, uintia, kahvakuulaa, kössiä jne. Mutta aidon oikeasti olen nyt vasta löytänyt tällaisen liikunta-kombon joka toimii minulla :)

      Poista
    2. Mulla kun on vielä vähän semmonen viha-rakkaussuhde tohon liikuntaan. Tykkään monesta eri jutusta ja paljon, mutta mulla on vähän mörköjä kaapissa myös eri liikuntamuotojen suhteen. Oon aikoinaan kymmenisen vuotta harrastanut muodostelma/taitoluistelua ja kun se alkoi mennä vähän turhan totiseksi ennen täysi-ikäisyyttäni, niin oli pakko hypätä pois kelkasta. Meillä saattoi parhaimmillaan olla jäätreeniä, juoksua, aerobicia, balettia ja kuntosalia saman viikon aikana, joka tarkoitti sitä, että kaikki vapaa-aika oli treenausta. Hallilla saatettiin olla ennen ja jälkeen koulun ja lähes "pelkoperseessä" ilmoitettiin valmentajille et sori mä taidan olla kipeä :D Ja mä vaan harrastin, niinku kai kaikki meistä. Esim. silloin aikoinaan julistin ääneen, etten juokse enää ikinä! Ellei oo pakko, eli vain ja ainoastaan jahdattuna :D

      Poista
  4. Mä kävelen paaaljon :D nyt on ruvennu tuntumaan että se ei riitä, pitäis vähä "ravistella" lihaksia. Mut kohta saa (toivottavasti) lykkiä hikihatussa rattaita lumihangessa ja tehdä lumitöitä ja vetää lapsia pulkalla mäkiä ylös, ehkä siinä tulee sitä ravistelua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käveleminen on kyllä kivaa mutta myös aikaavievää puuhaa.. :) Luonnossa oleminen piristää jotenkin ihan eri tavalla. Juoksemalla yritin alkuun hakea juuri tätä, mutta kesti kauan ennen kuin sain sen rullaamaan.. Hahaa, olin jo unohtanut miltä tuntuu työntää (tai pahimmassa tapauksessa vetää) niitä vaunuja kunnollisessa lumihangessa..

      Poista