Meidän perheessä on hieman eriskummallinen piirre joka liittyy juomiseen. Huomasin joskus varhaisteini-iässä, että minulta itseltäni puuttuu kyky tuntea janoa samalla tavalla kuin muut. Tai tulen janoiseksi, mutta vain ääritilanteessa silloin kun nestehukka on jo muuttunut päänsäryksi. Tästä syystä minä olen aina juonut liian vähän. Vuosien mittaan olen itse opetellut tarkat rutiinit jotka takaavat sen, että juon riittävästi. Aloitan ja päätän aina päiväni isolla vesilasillisella ja ennen jokaista kahvikuppia juon aina myös vastaavan määrän vettä. Näin olen pikkuhiljaa oppinut juomaan riittävästi. Itsestäni en ole enää huolissani mutta kauhukseni huomaan nyt myös meidän vanhemmassa pojassa samoja piirteitä kuin itsessäni. Ruuan yhteydessä häneltä jää usein ruokajuoma pöytään ellei siitä erikseen huomauta. Ruokien välissä hän ei koskaan pyydä vettä ja jopa kaikki makeat mehut jäävät puolilleen juomatta. Hän ei selkeästi tunne janoa samalla tavalla kuin muut. Hyvänä vertauskohtana löytyy myös pikkuveli joka on toista äärilaitaa ja oma-aloitteisesti käy hörppimässä vettä ruokailujen välissä.
Sen jälkeen kun oivalsin, että olen siirtänyt jano-ongelmani eteenpäin myös omalle lapselleni ymmärsin, että minun pitää opettaa hänelle ne rutiinit joilla itse myös olen saattanut oman juomiseni sopivalle tasolle. Juomattomuus on oikeasti vakava ongelma ja vaikuttaa moneen asiaan kuten kuivumiseen ja elintärkeään aineenvaihduntaan. Olemme myös saaneet huomata miten meidän esikoisemme nopeammin sairastaessa muuttuu huonokuntoisemmaksi kuin esim. veljensä juuri nestehukan takia. Toisaalta toiset lapset yksinkertaisesti kykenevät juomaan enemmän kuin toiset. Terveyskirjaston mukaan 15 kiloa painava lapsi tarvitsee 1,2 litraa nestettä ja 20 kiloa painava 1,5 litraa. (helteellä, sairastaessa ja urheillessa tietenkin enemmän) Tämän ohjeen mukaan olemme yrittäneet tuputtaa nestettä meidän lapsille vuosin mittaan. Joskus mielikuvitustakin on tarvittu. On käytetty smoothieita, hauskoja mukeja ja itsetehtyjä mehujäitä.
Tänä vuonna meidän esikoinen aloitti eskarin ja juominen on jo pääosin hänen omalla vastuulla. Jatkossa meidän on siis opetettava hänelle säännöt siitä miten ja milloin pitäisi muistaa juoda. Aamut ja illat ovat tietenkin vielä muutaman vuoden meidän valvonnassa, mutta päivällä hänen pitäisi jo itse muistaa tyhjentää lasinsa. Säännöllisten ruokailujen myötä rutiini lötyy kenties helposti ja meidän ensimmäinen askel on nyt opettaa hänelle, että oma muki pitää juoda tyhjäksi jokaisen ruokailun yhteydessä ilman, että aikuinen muistuttaa asiasta.
Onko sinulla kokemuksia tai vinkkejä miten lapsen saisi juomaan tasaisesti pitkin päivää?
-Såfin
Meillä tätä samaa ongelmaa! Olen itse aina ollut huono juomaan ja nyt saa tahia jälkikasvunsa kanssa tästä samasta asiasta. Toinen 6v kaksosista juo tosi huonosti ja tässä on ollut opettelemisen paikka sekä äidille että pojalle lisätä veden juontia.
VastaaPoistaJännä kuulla, että teilläkin on samanlainen tilanne. Olenkin mielenkiinnolla kysellyt tuttaviltani ja aika harva tunnistaa tämän saman ongelman. Toivottavasti teilläkin löytyisi pian rutiinit ja myös teidän jälkikasvu oppisi juomaan riittävästi! Tsemppiä <3
PoistaTuo on niin tutttua! Itse en tunne janoa, enkä oikein nälkääkään. Tuo janon tunne puuttuu ilmeisesti myös meidän ekaluokkalaiselta, jonka laseista löytyy usein ruokailujen jälkeen juomaa, ellei vahdi tyhjenemistä. Jossain vaiheessa mietittiin opetteluun esim sääntöä, jossa pelipäivänä ei pelikone käynnisty ennen vesilasin hörppimistä, mutta nyt yritetään opetella automaattisesti juomaan ulkoilun päälle.
VastaaPoistaOlisipa minullakin tuo, etten tuntisi nälkää. Hahaa :D Mutta se, ettei tunne janoa voi oikeasti olla ihan vaivaksi asti. Lasta ei kuitenkaan voi loputtomiin muistutella ja valvoa, etenkään hänen kasvaessa isommaksi. Juuri jotain tuollaisia muistisääntöjä olisi hyvä tehdä. Tsemppiä <3
Poista