Illallinen pimeässä

Saimme viime keväänä synttärilahjaksi Illallinen pimeässä-lahjakortin. Viime viikonloppuna osallistuimme pitkään odotettuun kokemukseen ja saimme testata miltä tuntui syödä hienoa illallista ilman, että näki mitä oli laittamassa suuhun. Voin jo heti kertoa, että minua jännitti kovasti. Tykkään kontrollista (kröhöm) ja kun en näe niin en myöskään hallitse tilannetta. Illallinen järjestettiin Ravintola Sipulissa erillisessä kabinetissa. Aulabaariin kokoontui kymmenen pariskuntaa joita emme tunteneet entuudesta. Kaikki olivat tulossa samaan tapahtumaan ja istuimme yhdessä ruokailemassa suuren pöydän ympärillä. Aulassa meille kerrottiin lyhyesti mitä oli tapahtumassa ja kaikille jaettiin silmälaput. Laput päässä meidät saatettiin taluttamalla kabinettiin jossa vielä oli valot päällä (mitä nyt silmälapuilta näki). Tarjoilijat kaatoivat etukäteen laseihin viinit ja muut juomat, sillä pian olisi aika räpsäyttää valot pois huoneesta jolloin he eivät enää näkisi kaataa edes juomia laseihin..

Tämän jälkeen huoneesta sammutettiin valot ja tarjoilijat laittoivat pimeänäkölaitteet päähän joiden avulla he juuri ja juuri näkivät tuoda ruokalautaset meidän eteen. Meidän kanssa syömässä ja  tilaisuutta juontamassa oli sokeutunut henkilö joka kertoi arjesta ilman näköä. Hän sanoi meille naurahtaen, ettei kannata hävetä jos joutuu koittamaan ruokaa käsillä ensin "eihän kukaan huoneessa näkisi sitä". Tilassa oli todellakin pilkkopimeää ja ainoastaan katossa paloi pieni punainen valo jostain laitteesta. Ensimmäinen ruoka tuli eteen ja ainakin minä koitin käsilläni kevyesti minkä lämpöisestä ja kokoisesta ruuasta oli kyse. Yritin myös haistaa ruokaa, mutta se ei paljastanut minulle vielä mitään. Pian selvisi, että kyseessä oli kylmä liha-annos. Voin kertoa, että tällaisen ruuan leikkaaminen näkemättä oli haastavaa. Ei koskaan tiennyt minkäsuuruisen suupalan haarukkaan oli onnistunut saamaan. Heh.

Pelkäsin jatkuvasti, että hutaisisin viinilasin kumoon ja pikkuhiljaa olin huomaamatta siirtänyt laseja kauemmaksi itsestäni. Huomasin myös, että jatkuvasti halusimme pitää toisiamme kädestä kiinni sillä muutenhan ei oikeastaan tiennyt oliko se toinen siinä vieressä. Pikkuhiljaa tunnelma rentoutui ja pääsi nauttimaan tilanteesta. Ruoka todellakin maistuu tosi hyvältä pimeässä, kun oikein joutuu makustelemaan ja arvaamaan mitä suuhunsa laittoi. Äänet myös kuulostivat kovemmilta kuin normaalisti. Haarukoiden kilinä ja vierustoverin jutut korostuivat. Tilaisuuden päättyessä saimme kabinetin ulkopuolella nähdä syömämme annokset. Olimme yllätykseksemme isi-ihmisen kanssa tunnistaneet kaikkien ruokien ainesosat oikein.

Saimme oppia paljon uusia asioita ja tämä oli todellakin ainutlaatuinen kokemus. Myös ruualle erityiset plussat! Suosittelemme!

-Såfin