Pian 4-vuotias

Hei. Olen perheemme pienin ja puheliain hurmuri ja olen ihan kohta 4 vuotta vanha. Äiti ja Iskä ihmettelee usein mistä kaikki minun jutut tulevat. Ruokapöydässä minä tykkään olla se joka kyselee ja juttelee muille. Muutenkaan en tykkää yhtään olla hiljaa. Se on tosi tylsää. Juttelen myös öisin unissani, sillä eihän kaikkia juttuja saa sanottua päiväsaikaa loppuun. Hienoimmat aarteeni löytyvät kotoa sänkyni alta. Shhhh.. ethän kerro kenellekkän?! Siellä piilottelen suuressa lelulaatikossa kaikkia autojani. Kokonainen iiiso laatikko täynnä pikkuautoja. Jotkut niistä pitää hauskoja ääniä, mutta parasta on kun autot kolaroi. Äiti sanoo, ettei autot saisi kolaroida seinien kanssa. Minusta se on typerää. Miten sitten voisin järjestää isot kolarikisat? Äiti kieltää paljon leikkejä. Joskus leikin salaa sellaisia leikkejä joita en saisi. Esimerkiksi otan sakset esille ja leikkelen satukirjoja. Silloin äiti suuttuu minulle ja yritän juosta pakoon. Mutta sitten pyydän anteeksi isolla halilla ja huomaan, että äiti taas hymyilee minulle..

Isoveljeni on tosi hyvä luistelemaan. Joskus minäkin haluaisin olla yhtä hyvä kuin hän on. Nyt minä en vielä osaa kovin hyvin luistella. En myöskään osaa juosta yhtä nopeasti kuin hän tai piirtää yhtä hyvin kuin hän. Minua harmittaa tosi paljon. Suutuspäissäni saatan mököttää ja rutata piirrustuspaperini. Iskä sanoo, että minulla on tempperamenttia ja että minun pitää opetella harjoittelemaan ja keskittymään. En ymmärrä mitä se tarkoittaa. Nukun päiväunet mieluiten äitin vieressä isossa sängyssä. Hivutan aina ennen nukahtamista jalkani äitin peiton alle. Niin olen tehnyt aina, myös silloin kun olin pieni vauva. Päivällä on kiva nukkua pitkiä unia mutta yöllä ei. Yöllä heräilen ja nousen sängystäni. En tykkää nukkua yksin, se on pelottavaa.

En mielellään söisi mitään kovin värikästä ruokaa (tai märkää kalaa). Se saattaa maistua pahalta. Joskus istun ruokapöydässä niin pitkään koskematta ruokaan, että muut jo ovat kerenneet syömään lautasensa tyhjäksi. Lopulta huomaan, ettei ruoka ollutkaan pahaa. Nälkäisenä minä en ole hyväntuulinen, vaikka en silloin usein ymmärrä mistä typerä kiukku johtuu. Syötyäni kuitenkin hymyillyttää taas ja silloin laulattaa. Lauluja esitän vaikkapa englanniksi, koreaksi tai ruotsiksi. Isona minusta tulee Antti Tuisku tai auto-asiantuntija. Kumpikin käy. 

Nyt pitää mennä, heippa!

-Såfin