Ennen joulua meidän taloprojekti nytkähti taas eteenpäin. Nyt alamme olemaan niillä näppäimillä, että teemme viimeisiä suuria valintoja meidän pintamateriaalien ja kiintokalusteiden osalta meidän rakenteilla olevaan taloon. Kettiö meni jo aiemmin tilaukseen ja se saapuu asennettavaksi ensi kuun puolella. Samaan aikaan keittiöasennuksen kanssa alamme myös saamaan ensimmäisiä huoneita valmiiksi. Apua. Sauna, kylpyhuone ja wc-tilat ovat tosin vielä täysin aloittamatta ja märkätiloissa on aina oma hommansa. Kuten alla olevista kuvista ehkä voi huomata meidän maalausporukka on myös saanut suuren urakan viittä vaille valmiiksi, nimittäin nyt meidän seinät ovat maalattu. Iik. Toistaiseksi kaikki maalatut seinät ovat valkoiset. Johonkin huoneeseen kenties tulee vielä tapetti tai tehosteseinä, mutta sellaiset toteutukset teemme vasta muuton jälkeen kun näemme miltä meidän kaikki kalusteet ja muut tavarat sopivat näiden uusien seinien sisälle. Otimme myös rohkean askeleen ja päätimme jättää yhden suuren seinän levyttämättä ja nyt meidän olohuoneessa komeilee iso betonipintainen seinä. Pinta on rouhean kaunis ja tykkään siitä hurjan paljon. Jos betoniseinään kyllästyy, sen voi aina levyttää ja maalata. Toisinpäin olisi hankalampaa..
Samaan aikaan kun näemme pintojen valmistuvan ajatukseni on kääntynyt myös muuttoon joka nyt on lähempänä kuin uskallan ajatella. Eilen näpsin viimeisiä kuvia meidän nykyisestä kodista myynti-ilmoitusta varten ja yritämme saada ilmoituksen ulos vielä tällä viikolla. Muutosta emme haaveile ennen huhti-toukokuun vaihdetta mutta kokemuksesta tiedän, että keskellä tällaista arkirallirumbaa se hetki on jo ihan kulman takana. Nyt pitäisi jo olla hyvässä vauhdissa siivoamassa kaappeja ja myymässä niitä tavaroita joita ei uuteen kotiin enää halua. Samaan aikaan minulla on iskenyt jo pieni haikeus lähteä meidän nykyisestä kodista. Tämän talon seinien sisällä on niin paljon muistoja ja kotiamme on sisustettu, remontoitu ja pidetty rakkaudella. Tehdessäni tätä luopumistyötä mielessäni soi jatkuvasti Seija Simolan biisi "Kun aika on.." Ja kyllä, olen ihan kyyneleenkin itkenyt.
Onneksi luopumisen tuska ja haikeus on vain hetkellistä ja vaihtuu nopeasti innostukseen ja positiivisiin ajatuksiin uuteen kotiin liittyen.
Onneksi luopumisen tuska ja haikeus on vain hetkellistä ja vaihtuu nopeasti innostukseen ja positiivisiin ajatuksiin uuteen kotiin liittyen.
-Såfin
Mä voin kuvitella tuon luopumisen tuskan ja haikeuden. Me tuskaillaan jo pelkästään ajatellessa mitä tämän asumisen kanssa nyt oikeasti tehtäisiinkään :D Täällä on ihanat muistot ja lasten rakas koti, mutta rakentaminen toisi sitä kaivattua toimivuutta ja lisätilaa.
VastaaPoistaSe on kyllä niin, että jokaiseen vanhaan kotiin jää hyviä muistoja. Onneksi muistoissa on se hyvä puoli, että niitä voi myös kantaa mukanaan <3 Erityisen vaikeaksi koen sen, että muutamme pois kodista johon meidän lapset ovat syntyneet..
PoistaTeidän uudesta kodista tulee niin upea ja siellä syntyy varmasti paljon ihania, uusia muistoja.♥
VastaaPoistaOlet kyllä ihan oikeassa muistojen suhteen! <3 <3 <3
PoistaIhana talo tulossa teille! Löysin nyt vasta blogiisi, vaikka instaasi olen seurannut jo jonkin aikaa. Katsoin kaikki rekennusaiheiset postauksesi läpi :) Mukavaa alkanutta vuotta!
VastaaPoistaVoi kiitos! <3 Ja kiva, että löysit tänne blogiin asti - täällä tosiaankin pohditaan tällä hetkellä paljon rakennusjuttuja ja pian varmaan sisustusjuttuja :D
Poista