Meidän viikonloppu on kerrankin ollut hieman rauhallisempi. Vaikka meillä on ollut vähemmän suunniteltua ohjelmaa olemme sen sijaan mahduttaneet suuria tunteita menneeseen muutamaan päivään. Monella tapaa tällaisten suurten tunteiden viikonloppu on uuvuttavampi kuin sellainen kun touhutaan ja ollaan liikkeellä. Tunteita toisaalta on myös helppo pakoilla täyttämällä päivänsä ohjelmalla. Monesti olenkin miettinyt sitä, onko tämä syy siihen miksi olemme jatkuvasti liikkeellä. Pyrimmekö välttämään miettimistä ja liikatunteilua juuri tällaisella jatkuvalla touhottamisella...?! Noh, se siitä pohdinnasta. Alla yritin listata niitä juttuja minkä vuoksi olen viettänyt paljon aikaa tunteilun parissa viime päivien aikana..
Tänä viikonloppuna olemme tunteilleet mm. seuraavien asioiden parissa:
Olemme valmistautuneet lapsemme ensimmäiseen (ja toivottavasti viimeiseen) leikkaukseen. Tänään meidän esikoiselle tehdään pienimuotoinen leikkaus johon kuitenkin vaaditaan nukutus. Toimenpide jännittää etenkin meitä vanhempia, mutta onneksi meidän 6-vuotias suhtautuu tilanteeseen super-rauhallisesti. Kerron myöhemmin lisää tästä.
Olemme innostuneet leipomisesta pikkupoikien kanssa. Olin niin ylpeä eilen kun nämä kaksi tyyppiä seisoivat korokkeilla keittiössä pyörittelemässä sämpylöitä kuin mitkäkin leipuri-konkarit. Saimme myöhemmin illalla kuumatkin siskoni iltateelle ja tarjosimme juuri uunista tulleita sämpylöitä.
Olemme laittaneet kaikki vauvatavarat kiertoon. Yyh. Se hetki kun tavarat luovutettiin eteenpäin ei niinkään ollut vaikein, mutta tavaroiden läpikäyminen ja lajitteleminen oli kaikista tunteellisinta. Olen monena päivänä tehnyt luopumistyötä kun olen käynyt läpi kaappeja ja laatikoita jotka olivat täynnä vauvatavaraa. Vaikka olen yrittänyt uskotella itselleni, että se on vain materiaa niin jokainen pikkuruinen vaate on herättänyt minussa paljon muistoja.
Olemme tehneet luopumistyötä meidän nykyisestä kodista. Kuten aiemmin kerroin, myimme viime viikolla nykyisen talomme seuraavalle perheelle. Meille tämä tarkoittaa tietenkin muuttoa. Asiat muuttuvat nopeasti konkretiaksi, sillä viikonlopun aikana olemme listanneet tavaroita jotka jää tänne muuton jälkeen, mitanneet uusille asukkaille seiniä jne. Kaikki tapahtuu niin nopeasti.
Olemme vihdoin valinneet kaakelit uuteen kotiimme. Onneksi viikonloppuumme on mahtunut myös tällaisia ilonaiheita. Monena, monena, monena iltana töiden jälkeen olemme etsineet uuteen kotiimme täydellisiä kaakeleita. En ymmärrä miten se on ollut näin vaikeaa. Valkoisten ja vaaleanharmaiden kaakeleiden ei luulisi olevan vaikea löytää. Heh. Mutta kun etsii täydellistä niin se ei helpolla löydy. Vihdoin löysimme sopivat kaakelit meidän tulevaan kotiin ja ne ovat pööörfekt! Rakastan.
Olen haikeana ihmetellyt mihin aika on kadonnut. Meidän Isi-ihminen lähti ensimmäistä kertaa viemään kumpaakin meidän poitsua jäähalliin lätkätreeneihin. Siis myös meidän pian 4-vuotias oli ensimmäistä kertaa mukana koko 1,5 tunnin mittaisissa treeneissä. Minä olin sillä aikaa yksin kotona ja kummastelin tyhjää kotia. Niin sietämättömäksi kävi hiljaisuus, että oli pakko lähteä juoksulenkille. Heh.
Tällaisia tunteita tänä viikonloppuna! Mitä sinun viikonloppuun kuului?
-Såfin
Vaikka lapselle tehtäisiin kuinka rutiininomainen ja pieni leikkaus, on se nukutus vanhemmalle kova paikka. Tai itselleni oli ainakin todella tunteet pinnassa, kun meidän nyt 4-vuotiasta on muutamaan otteeseen operaatioihin nukutettu. Toivottavasti siellä kaikki meni kuitenkin hyvin ja toipuminen sujuu nopeaan♥
VastaaPoista