Kevät tuli ja hymy on herkässä. Meidän alkuvuosi on sisältänyt paljon vastoinkäymisiä ja olemme kulkeneet pää usvassa monen suhteen. Sain aiemmin tänä vuonna diagnoosin stressin aiheuttamista kammiolisälyönneistä ja tihentyneestä sykkeestä. Se oli kunnollinen sokki tällaiselle "pystyn mihin vain"-ihmiselle. Sain jopa lääkityksenkin. Vajoin rehellisesti sanottuna henkisesti melko pohjalle ja minun oli pakko myöntää itselleni haavoittuvuuteni. Kukaan ei pysty kaikkeen. Kieltäydyin melkein kaikista blogiyhteistöistä emmekä oikeastaan sopineet mitään ylimääräisiä menoja. Pysähtyminen vaikutti tietenkin koko perheeseen. Kalenterimme tyhjeni ja saimme pikkuhiljaa koottua elämämme kasaan. Saimme kaksi viikkoa sitten rakennusprojektimme vietyä loppuun ja hoidimme muuton kunnialla. Pikkuhiljaa sen jälkeen on tuntunut taas siltä, että sumu hälvenee ja olen itse alkanut iloitsemaan asioista joita en vielä kuukausi sitten noteerannut lainkaan. Uskallan esimerkiksi ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen katsoa kalenteria pidemmälle kuin viikon verran eteenpäin. Oikeesti. Kuulostaa hassulta, mutta näin se on..
Meidän uusi talo ja sen sisustamattomat huoneet muistuttavat minua edelleen joka aamu olemassaolostaaan, mutta yritän opetella hengittelemään ja sallia epätäydellisyyden omassa kodissani. (Olen muuten myös tämän kaiken keskellä oivaltanut miten äärettömän tärkeä kotini on minulle) Olemme jälleen alkaneet sopimaan muutamia kaveritreffejä ja merkkasimme ihanan neljän viikon mittaisen pitkän viivan kesälomaa kalenteriimme. Tällä kertaa kuitenkin olemme oppineet virheistämme ja päätimme olla suunnittelematta kesäviikkoja liian täyteen ohjelmaa.
Uskallaan vihdoin sanoa ääneen, että sydänoireeni ovat vähentyneet huomattavasti. Ne eivät vieläkään ole kadonneet, mutta pahimmasta hetkestä ollaan jo tultu aika pitkälle. Olen niin äärettömän iloinen kaikesta tuesta jonka olemme saaneet ystäviltä ja sukulaisilta tänä aikana. Niiden lukuisten kertojen jälkeen kun olemme syöneet muiden tekemää kotiruokaa olemme vihdoin nyt löytäneet rauhan ja ajan seistä omassa keittiössä tekemässä ruokaa. (Parsa on muuten ihan älyttömän hyvää!) Olemme myös löytäneet taas aikaa perheen yhteisille hetkille. Se tärkein juttu elämässä juuri nyt ei ole ne kiinni ruuvaamattomat shampoo-hyllyt kylpyhuoneessa vaan ne vieri vierekkäin vietetyt leffaillat. Itsestäänselvä asia mutta joskus helpoimmatkin asiat pitää opetella kantapään kautta.
Tällaista meillä. Mitä sinulle kuuluu?
-Såfin
Juuri noin kantapään kautta moni asia tulee opeteltua. Täällä hidastelu on tainnut taas tuottaa tulosta samaan tahtiin kun lasten yöelämä ei ole ainakaan vähentynyt. Nyt nautitaan siis täysillä lämpöisistä päivistä :)
VastaaPoista